Maaseutu http://roskanpoimija.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/134004/all Fri, 14 Jun 2019 13:30:07 +0300 fi Elinvoimaa vain elämää lisäämällä http://jurilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277326-elinvoimaa-vain-elamaa-lisaamalla <p>Maaseudun elinvoimaisuudesta puhutaan paljon, mutta väitän tekojen olevan lähinnä puuhasteluasteella. Jos yli 30 vuotta on tehty toimenpiteitä ja asukaskäyrät ovat lähes muuttumattomia, voidaan todeta teot riittämättömiksi. Urbanisaation verhon taakse on helppo mennä piiloon ja kohautella hartioita &quot;minkäs minä sille voin&quot; -tyyliin. Se ei kuitenkaan ole mikään luonnon vakio. Urbanisaatio on trendi, joka tulee päättymään. Tästä onkin jo viitteitä olemassa, että muutos on jo käynnissä. Mistä siis kiikastaa?</p><p>Tehdään oletus että juuri sinä haluaisit muuttaa maalle ja alat etsimään Etuovi.comista sopivaa asuntoa. Tarjolle tulee kymmeniä vuosia vanhoja taloja, joiden oletettu viimeinen käyttöpäivä on mennyt jo ajat sitten. Ei kiinnosta. Siispä rakentamista suunnittelemaan. Sopivan talomallin löytäminen voi vielä olla helppoa. Myös unelmien tontti voi löytyä helposti. Siispä pankkiin. Pankinjohtaja ynnäilee vähän aikaa lukuja ja toivottaa tervetulleeksi. Hän lupaa auliisti 30-50 % rakennuskustannuksista rahoitusta rakennettavan talon vakuusarvolla. Monen on pakko tässä vaiheessa nostaa jalat pöydälle ja alkaa katsomaan lottoarvontaa unelmien täyttymisen rahoittamiseksi.</p><p>Urbanisaatio on seurausta huonosti suunnitellusta politiikasta. No joku ehkä saattaa olla sitä mieltä, että onnistunuttahan se on, kun on saatu ihmiset kaupunkiin ja valta keskittymään. Minä en ajattele niin. Maaseudun palveluiden alasajoa on tehty yhtä kauan, kuin väestö maaseudulla on vähentynyt. Kuntaliitokset ovat vain kiihdyttäneet maaseudun kurjistamista ja paikallispoliitikkojen kapea näkökulma ajanut heidät tekemään helppoa politiikkaa maaseudun kustannuksella. Ei ole helpompaa tapaa ratkaista budjettivajetta, kuin lakkauttaa palveluita. Valitettavan moni pikkupoliitikko kuvittelee, että se on jopa ainoa mahdollisuus. No ei ole!!!</p><p>Mutta kyllä syytä on myös ihmisissä, jotka kritisoivat politiikkaa ja kahvipöydissä manaavat tehtyjä päätöksiä. Enää ei saa sitä, eikä tätä. Hyvä ettei portaiden lakaisemista edellytetä yhteiskunnan vähimmäispalveluna. No, otetaanpa takaisin. Kohdistetaan tuo kritiikki niihin, jotka eivät ole valmiita tekemään muuta, kuin kritisoimaan politiikkaa ja haikailemaan menetettyjä palveluita. Maaseudulla asuvista valtaosa on tottunut tekemään itse ja hyväksyy palveluiden rajallisuuden. He suunnittelevat elämänsä sen mukaan, mitä on tarjolla ja elävät onnellista, aktiivista elämää. Toki heitäkin harmittaa palveluiden karsiminen, mutta eivät he jää sen perään itkemään.</p><p>Siitä lienee kuitenkin suhteellisen hyvä yhteisymmärrys, että maaseudun väestön väheneminen on ongelma. Eri osapuolilla sen aiheuttama ongelma voi olla erilainen, mutta silti se on ongelma. Ongelman poistamiseksi on kaksi vaihtoehtoa. Saada lisää asukkaita maaseudulle tai keskittää loputkin betonihelvettiin. Jotta saisimme lisää asukkaita, olisi tarjottava moderni asumisen ratkaisu, joka ei ole liian suurella omarahoitusosuudella varustettu. Olisi myös varmistettava, että oppivelvollisuuden täyttäminen ei ole kohtuuttoman suuren kynnyksen (lue Matkan) takana. Ja ettei se rasittaisi liikaa kuntataloutta. Tällainen on olemassa, kunhan vain muuttotappiokuntien päättäjät ottaisivat sen käyttöönsä ajoissa. Lue lisää <a href="http://www.arctic2020.fi">Älykylästä</a>.</p> Maaseudun elinvoimaisuudesta puhutaan paljon, mutta väitän tekojen olevan lähinnä puuhasteluasteella. Jos yli 30 vuotta on tehty toimenpiteitä ja asukaskäyrät ovat lähes muuttumattomia, voidaan todeta teot riittämättömiksi. Urbanisaation verhon taakse on helppo mennä piiloon ja kohautella hartioita "minkäs minä sille voin" -tyyliin. Se ei kuitenkaan ole mikään luonnon vakio. Urbanisaatio on trendi, joka tulee päättymään. Tästä onkin jo viitteitä olemassa, että muutos on jo käynnissä. Mistä siis kiikastaa?

Tehdään oletus että juuri sinä haluaisit muuttaa maalle ja alat etsimään Etuovi.comista sopivaa asuntoa. Tarjolle tulee kymmeniä vuosia vanhoja taloja, joiden oletettu viimeinen käyttöpäivä on mennyt jo ajat sitten. Ei kiinnosta. Siispä rakentamista suunnittelemaan. Sopivan talomallin löytäminen voi vielä olla helppoa. Myös unelmien tontti voi löytyä helposti. Siispä pankkiin. Pankinjohtaja ynnäilee vähän aikaa lukuja ja toivottaa tervetulleeksi. Hän lupaa auliisti 30-50 % rakennuskustannuksista rahoitusta rakennettavan talon vakuusarvolla. Monen on pakko tässä vaiheessa nostaa jalat pöydälle ja alkaa katsomaan lottoarvontaa unelmien täyttymisen rahoittamiseksi.

Urbanisaatio on seurausta huonosti suunnitellusta politiikasta. No joku ehkä saattaa olla sitä mieltä, että onnistunuttahan se on, kun on saatu ihmiset kaupunkiin ja valta keskittymään. Minä en ajattele niin. Maaseudun palveluiden alasajoa on tehty yhtä kauan, kuin väestö maaseudulla on vähentynyt. Kuntaliitokset ovat vain kiihdyttäneet maaseudun kurjistamista ja paikallispoliitikkojen kapea näkökulma ajanut heidät tekemään helppoa politiikkaa maaseudun kustannuksella. Ei ole helpompaa tapaa ratkaista budjettivajetta, kuin lakkauttaa palveluita. Valitettavan moni pikkupoliitikko kuvittelee, että se on jopa ainoa mahdollisuus. No ei ole!!!

Mutta kyllä syytä on myös ihmisissä, jotka kritisoivat politiikkaa ja kahvipöydissä manaavat tehtyjä päätöksiä. Enää ei saa sitä, eikä tätä. Hyvä ettei portaiden lakaisemista edellytetä yhteiskunnan vähimmäispalveluna. No, otetaanpa takaisin. Kohdistetaan tuo kritiikki niihin, jotka eivät ole valmiita tekemään muuta, kuin kritisoimaan politiikkaa ja haikailemaan menetettyjä palveluita. Maaseudulla asuvista valtaosa on tottunut tekemään itse ja hyväksyy palveluiden rajallisuuden. He suunnittelevat elämänsä sen mukaan, mitä on tarjolla ja elävät onnellista, aktiivista elämää. Toki heitäkin harmittaa palveluiden karsiminen, mutta eivät he jää sen perään itkemään.

Siitä lienee kuitenkin suhteellisen hyvä yhteisymmärrys, että maaseudun väestön väheneminen on ongelma. Eri osapuolilla sen aiheuttama ongelma voi olla erilainen, mutta silti se on ongelma. Ongelman poistamiseksi on kaksi vaihtoehtoa. Saada lisää asukkaita maaseudulle tai keskittää loputkin betonihelvettiin. Jotta saisimme lisää asukkaita, olisi tarjottava moderni asumisen ratkaisu, joka ei ole liian suurella omarahoitusosuudella varustettu. Olisi myös varmistettava, että oppivelvollisuuden täyttäminen ei ole kohtuuttoman suuren kynnyksen (lue Matkan) takana. Ja ettei se rasittaisi liikaa kuntataloutta. Tällainen on olemassa, kunhan vain muuttotappiokuntien päättäjät ottaisivat sen käyttöönsä ajoissa. Lue lisää Älykylästä.

]]>
3 http://jurilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277326-elinvoimaa-vain-elamaa-lisaamalla#comments Asuminen Elinvoima Maaseutu Politiikka Uudistuminen Fri, 14 Jun 2019 10:30:07 +0000 Juri Laurila http://jurilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277326-elinvoimaa-vain-elamaa-lisaamalla
Kaupungit ja maaseutu – vae victis? http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277309-kaupungit-ja-maaseutu-vae-victis <p>Vuonna 390 (tai 387) eea. gallialaisten senonien päällikkö Brennus voitti Rooman sotajoukon ja nämä joutuivat maksamaan raskaat lunnaat. Eikä siinä kaikki. Gallit pettivät lunnaiden punnituksessa, ja kun roomalaiset siitä valittivat, Brennus viskasi miekkansa vaakaan ja sanoi kuuluisat sanansa: Vae victis! Voi voitettuja! Kotimaisempaa perua on kauan sitten televisiohaastateltu kansanmies, joka sanoi näin: &rdquo;Diktatuurissa vähemmistö sortaa enemmistöä. Demokratiassa enemmistö sortaa vähemmistöä, ja voi sitä vähemmistöä!&rdquo;. Jos pormestari Jan Vapaavuori lukisi kirjoituksiani, hän ei varmaankaan pitäisi siitä, että edellä olevat anekdootit muistuivat mieleeni hänen sote-uudistuspuheistaan ja niiden tueksi kokoamastaan suurten kaupunkien junttahankkeesta. Niistä tuo mielleyhtymä kuitenkin syntyi, tai ehkä oikeastaan siitä voitonvarmuudesta, joka Vapaavuoren olemuksesta heijastuu.</p><p>Eduskuntavaalien tuloksen selvittyä esitettiin pohdiskelua siitä, mistä perussuomalaiset haalivat kannatuksensa (professori Sami Moisio, HS 27.4.2019) ja siihen liittyen urbanisaatiosta ja kaupunkien ja maaseudun suhteesta. Tästä olen itsekin yhtä ja toista näillä palstoilla lausunut. Ilmiö ei ole vain suomalainen vaan yleismaailmallinen. Ranskassakin niin sanottujen keltaliivien mielenositusten taustalla on suurkaupunkien ulkopuolisten alueiden kuihtuminen, vaikka väkivaltaiset anarkistit ovatkin kaapanneet heidän mielenosoituksensa hävittämisvimmansa välineeksi.</p><p>Kaupunkien ja maaseudun kontrasti on ollut olemassa niin kauan kuin on ollut kaupunkeja, ja ihmisten välistä eriarvoisuutta varmaankin niin kauan kuin ollut eriytyneitä taitoja ja työnjakoa. Yhteiskunnan eri kerrokset ovat kyllä riippuvaisia toisistaan. Kaikki tarvitsevat ravintoa ovat siksi riippuvaisia sen tuottajista. Kaikki tarvitsevat turvaa vihollisia ja rikollisia vastaan ja ovat siksi riippuvaisia sen tuottajista. Kaikki tarvitsevat suojaa luonnonvoimia vastaan ja ovat riippuvaisia niistä, jotka osaavat sitä järjestää.</p><p>Sotilaiden elämän ja hyvinvoinnin riippuminen maata viljelevien talonpoikien tuottamasta ruoasta ei kuitenkaan estänyt ensin mainittuja alistamasta viimemainittuja. Molemminpuolinen riippuvuuskin on harvoin tasavertaista eikä automaattisesti poista ristiriitoja. Se voi tuottaa ja tuottaakin myös kaunaa ja katkeruutta, ja se voi tuottaa ja myös tuottaa &rdquo;uhrin syyllistämistä&rdquo;, tarvetta todistaa, että alistetut, &rdquo;luuserit&rdquo;, ovat itse syypäitä kohtaloonsa. Sellainen asenne ei ole nykypäivänä poliittisesti korrekti, mutta pinnan alla se elää, ja tunkee näkyviinkin esimerkiksi sosiaalisen median kautta. Sen voi myös aistia muodikkaissa näkemyksissä, että vanhat poliittiset, luokkajakoon perustuvat erot ovat korvautumassa avointa, modernia maailmaa kannattaviin ja &rdquo;eristäytyjiin&rdquo;.</p><p>Kaupunkiväestön ymmärtämys ja myötätunto maaseutua ja sen asukkaita kohtaan ehtyy entisestään. Perinteisten vierastamissyiden lisäksi on ilmaantunut ympäristöllinen. Osittain kyse on varmaankin aidosta uskosta, että siellä ympäristörasituksen pahimmat lähteet sijaitsevat, mutta osittain on vaikea välttää tunnetta, että on haluttu vältellä omasta elintasosta ja elämäntavasta luopumista kohdistamalla huomio maaseudulla kertyvään hiilikuormitukseen, niihin &rdquo;toisiin&rdquo;. Miksi muuten melkein kuin ehdollisena refleksinä uusiin tietoihin ilmaston lämpenemisen seurauksista aina hyppäävät esille maatalouden päästöt, turpeen käyttö, ja nyt viimeksi metsien hiilinielujen vaarantuminen hakkuiden takia? Onhan niillä merkitystä, mutta Suomessa ne ovat kuitenkin vain neljännes kokonaispäästöistä.</p><p>Maaseudun ja kaupunkien vastakohtaisuus on kuitenkin muuttumassa siitä mitä se on historiallisesti ollut. Ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa kaupunkiväestö on määrältään suurempi kuin maaseutuväestö, ja kehittyneissä maissa maaseudulla asuu enää pieni vähemmistö (&hellip; ja voi sitä vähemmistöä!). Uusinta uutta on se, että suurkaupungit, Suomessa Helsinki ympäristöineen, ovat eriytymässä kaikista muista. Kuvaavaa on, että ennusteiden mukaan vain kolme seutukuntaa Suomessa kasvaisi muutaman vuosikymmenen kuluttua.</p><p>Jokin aika sitten uutisoitiin Ylessä, että uusmaalaiset ovat miehittäneet runsain mitoin opiskelijapaikkoja muun maan yliopistoissa, varsinkin Lapin yliopistossa Rovaniemellä. Toimittajan mieleen oli tästä tullut kysymys, pitäisikö siis opiskelupaikat siirtää pois noista yliopistoista. Uusmaalaiset haastatellut eivät sitä tässä yhteydessä olleet ajamassa, pitipä jokunen jopa hyvänä sitä, että hekin saisivat tuntumaa siihen, millaista elämä muualla on. Mutta toimittajan mieleen tullut kysymys on oireellinen ja muistuttaa iäkkäämpiä meistä siitä, miten ankarasti varsinkin Helsingin yliopistoväki aikoinaan vastusti korkeakoulujen perustamista muualle maahan. Poliittisesti korrektien argumenttien taustalla kuului selvästi raaka etuajattelu, lahjakkuusreservien kahmiminen maalta pääkaupunkiin.</p><p>Vakoiluromaaneistaan kuuluisa brittikirjailija John le Carré antoi päähenkilönsä George Smileyn sanoa (teoksessa &rdquo;Smiley&rsquo;s People, julk. 1979), että &rdquo;we don&rsquo;t mind supporting lost causes once they are fully lost. Not before&rdquo;. Hän tarkoitti Baltian maita, ja nykytiedon valossa on ironista, että eivät ne olleetkaan &rdquo; lost cause&rdquo;. Entä maaseutu, onko se siinä määrin &rdquo;fully lost&rdquo;, että sympatiaa alkaisi herua? Siltä ei näytä, eikä Suomessa olla brittejä.</p><p>Edellä esittämäni valossa ei yllättäne se, että en usko mantramaisen hokeman kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelun keinotekoisuudesta ja niiden keskinäisriipuvuudesta yhtään auttavan. En myöskään usko koko maan asuttuna pitämisen tarpeeseen vetoamisen tehoavan, vaikka sitä perustellaan sinänsä pätevillä turvallisuussyillä. Vielä vähemmän auttaa vetoaminen moraalis-eettisiin periaatteisiin kuten jokaisen oikeuteen valita asuinpaikkansa tai julkisten palvelusten saatavuuteen.</p><p>Vahvempi argumentti syrjäseutujen asutuksen &ndash; tai ainakin tieverkon &ndash; säilyttämisen puolesta on Suomessa (mutta ei kovin monessa muussa paikassa maailmassa) metsäteollisuuden puun saanti. Metsät tulevat aina sijaitsemaan maaseudulla ja vaikka niitä jalostavat tehtaat siirrettäisiin sieltä pois &ndash; kuten on suurimmaksi osaksi tapahtunut (ainakin ne on siirretty satamien läheisyyteen) &ndash; tarvitaan infrastruktuuri puun keräämiseen ja kuljettamiseen. Maaseudun työllisyyttä ylläpitänyt puunkorjuutyövoima (toki myös maatalouden tarvitsema työvoima) on supistunut pieneen murto-osaan siitä mitä se oli muutama vuosikymmen sitten eikä enää ylläpidä maaseudun asukasmäärää, joten teiden rakentaminen ja kunnossapito on entistä enemmän vain tämän yhden tarpeen sanelemaa. Siihen nojaa myös vapaa-ajan asutus.</p><p>Puuraaka-ainetta saa ulkomailtakin, mutta suomalaisten metsien asema on sen suhteen kuitenkin turvatumpi kuin maatalouden, koska pohjoinen havupuusellu on laadultaan ylivoimaista ja kilpailukykyistä ilman julkista tukea. Puun käytön monipuolistuminen, mihin on öljyn ja maakaasun korvaamistarpeen takia yhä suurempi tarve ja jolle teknologian kehittyminen luo uusia mahdollisuuksia, korostaa entisestään puun tärkeyttä. Maataloustuotanto taas on Suomessa mahdotonta ilman tukia. Riippuvuus ulkomaisesta ruoasta (tai sen raaka-aineista) olisi riskialtista sekä turvallisuuspoliittisesti että tulevaisuudessa ympäristösyistä, mutta näiden uhkien ennakoinnissa ei ainakaan vielä huomio näytä kohdistuvan ruoan tuotannon edellytysten säilyttämiseen Suomessa, vaan kehitysmaiden avustamiseen (kiistämättä tässä sen oikeutusta).</p><p>Ympäristö- ja väestöpaine voi nostattaa maataloustuotteiden maailmanmarkkinahintoja jyrkästikin, jopa tasolle, jolla tuottaminen olisi Suomessa kannattavaa ilman valtion tukea. Suuri pinta-ala ja pieni väestö muuttuisivat silloin valttikortiksi. Tällainen maailman muutos toisi kuitenkin mukanaan muitakin kuin myönteisiä muutoksia: sotia, valtavia pakolais- ja siirtolaismassoja, jopa aluevaltausten uhkan. Käänne voi myös jäädä tulematta, jos esimerkiksi ruoan tuotanto käy mahdolliseksi ilman maatalousmaata. Tällaisten näkymien varaan ei siis voi jäädä.</p><p>Oli miten oli, tuli mitä tuli, perustavaksi lähtökohdaksi olisi maaseudulla parasta ottaa omillaan toimeen tuleminen ja luopua ulkopuolisen tuen, saati emotionaalisen myötätunnon, varaan perustuvan tulevaisuuden suunnittelusta. Saatavilla olevaa tukea ei tietenkään ole syytä jättää käyttämättä, mutta olisi ehdottomasti vältettävä houkutus liukua yli sen rajan, jonka jälkeen toimeliaisuus ei enää tulekaan toimeen ilman tuota tukea. Oma apu paras apu, varsinkin kun se on ainoa apu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vuonna 390 (tai 387) eea. gallialaisten senonien päällikkö Brennus voitti Rooman sotajoukon ja nämä joutuivat maksamaan raskaat lunnaat. Eikä siinä kaikki. Gallit pettivät lunnaiden punnituksessa, ja kun roomalaiset siitä valittivat, Brennus viskasi miekkansa vaakaan ja sanoi kuuluisat sanansa: Vae victis! Voi voitettuja! Kotimaisempaa perua on kauan sitten televisiohaastateltu kansanmies, joka sanoi näin: ”Diktatuurissa vähemmistö sortaa enemmistöä. Demokratiassa enemmistö sortaa vähemmistöä, ja voi sitä vähemmistöä!”. Jos pormestari Jan Vapaavuori lukisi kirjoituksiani, hän ei varmaankaan pitäisi siitä, että edellä olevat anekdootit muistuivat mieleeni hänen sote-uudistuspuheistaan ja niiden tueksi kokoamastaan suurten kaupunkien junttahankkeesta. Niistä tuo mielleyhtymä kuitenkin syntyi, tai ehkä oikeastaan siitä voitonvarmuudesta, joka Vapaavuoren olemuksesta heijastuu.

Eduskuntavaalien tuloksen selvittyä esitettiin pohdiskelua siitä, mistä perussuomalaiset haalivat kannatuksensa (professori Sami Moisio, HS 27.4.2019) ja siihen liittyen urbanisaatiosta ja kaupunkien ja maaseudun suhteesta. Tästä olen itsekin yhtä ja toista näillä palstoilla lausunut. Ilmiö ei ole vain suomalainen vaan yleismaailmallinen. Ranskassakin niin sanottujen keltaliivien mielenositusten taustalla on suurkaupunkien ulkopuolisten alueiden kuihtuminen, vaikka väkivaltaiset anarkistit ovatkin kaapanneet heidän mielenosoituksensa hävittämisvimmansa välineeksi.

Kaupunkien ja maaseudun kontrasti on ollut olemassa niin kauan kuin on ollut kaupunkeja, ja ihmisten välistä eriarvoisuutta varmaankin niin kauan kuin ollut eriytyneitä taitoja ja työnjakoa. Yhteiskunnan eri kerrokset ovat kyllä riippuvaisia toisistaan. Kaikki tarvitsevat ravintoa ovat siksi riippuvaisia sen tuottajista. Kaikki tarvitsevat turvaa vihollisia ja rikollisia vastaan ja ovat siksi riippuvaisia sen tuottajista. Kaikki tarvitsevat suojaa luonnonvoimia vastaan ja ovat riippuvaisia niistä, jotka osaavat sitä järjestää.

Sotilaiden elämän ja hyvinvoinnin riippuminen maata viljelevien talonpoikien tuottamasta ruoasta ei kuitenkaan estänyt ensin mainittuja alistamasta viimemainittuja. Molemminpuolinen riippuvuuskin on harvoin tasavertaista eikä automaattisesti poista ristiriitoja. Se voi tuottaa ja tuottaakin myös kaunaa ja katkeruutta, ja se voi tuottaa ja myös tuottaa ”uhrin syyllistämistä”, tarvetta todistaa, että alistetut, ”luuserit”, ovat itse syypäitä kohtaloonsa. Sellainen asenne ei ole nykypäivänä poliittisesti korrekti, mutta pinnan alla se elää, ja tunkee näkyviinkin esimerkiksi sosiaalisen median kautta. Sen voi myös aistia muodikkaissa näkemyksissä, että vanhat poliittiset, luokkajakoon perustuvat erot ovat korvautumassa avointa, modernia maailmaa kannattaviin ja ”eristäytyjiin”.

Kaupunkiväestön ymmärtämys ja myötätunto maaseutua ja sen asukkaita kohtaan ehtyy entisestään. Perinteisten vierastamissyiden lisäksi on ilmaantunut ympäristöllinen. Osittain kyse on varmaankin aidosta uskosta, että siellä ympäristörasituksen pahimmat lähteet sijaitsevat, mutta osittain on vaikea välttää tunnetta, että on haluttu vältellä omasta elintasosta ja elämäntavasta luopumista kohdistamalla huomio maaseudulla kertyvään hiilikuormitukseen, niihin ”toisiin”. Miksi muuten melkein kuin ehdollisena refleksinä uusiin tietoihin ilmaston lämpenemisen seurauksista aina hyppäävät esille maatalouden päästöt, turpeen käyttö, ja nyt viimeksi metsien hiilinielujen vaarantuminen hakkuiden takia? Onhan niillä merkitystä, mutta Suomessa ne ovat kuitenkin vain neljännes kokonaispäästöistä.

Maaseudun ja kaupunkien vastakohtaisuus on kuitenkin muuttumassa siitä mitä se on historiallisesti ollut. Ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa kaupunkiväestö on määrältään suurempi kuin maaseutuväestö, ja kehittyneissä maissa maaseudulla asuu enää pieni vähemmistö (… ja voi sitä vähemmistöä!). Uusinta uutta on se, että suurkaupungit, Suomessa Helsinki ympäristöineen, ovat eriytymässä kaikista muista. Kuvaavaa on, että ennusteiden mukaan vain kolme seutukuntaa Suomessa kasvaisi muutaman vuosikymmenen kuluttua.

Jokin aika sitten uutisoitiin Ylessä, että uusmaalaiset ovat miehittäneet runsain mitoin opiskelijapaikkoja muun maan yliopistoissa, varsinkin Lapin yliopistossa Rovaniemellä. Toimittajan mieleen oli tästä tullut kysymys, pitäisikö siis opiskelupaikat siirtää pois noista yliopistoista. Uusmaalaiset haastatellut eivät sitä tässä yhteydessä olleet ajamassa, pitipä jokunen jopa hyvänä sitä, että hekin saisivat tuntumaa siihen, millaista elämä muualla on. Mutta toimittajan mieleen tullut kysymys on oireellinen ja muistuttaa iäkkäämpiä meistä siitä, miten ankarasti varsinkin Helsingin yliopistoväki aikoinaan vastusti korkeakoulujen perustamista muualle maahan. Poliittisesti korrektien argumenttien taustalla kuului selvästi raaka etuajattelu, lahjakkuusreservien kahmiminen maalta pääkaupunkiin.

Vakoiluromaaneistaan kuuluisa brittikirjailija John le Carré antoi päähenkilönsä George Smileyn sanoa (teoksessa ”Smiley’s People, julk. 1979), että ”we don’t mind supporting lost causes once they are fully lost. Not before”. Hän tarkoitti Baltian maita, ja nykytiedon valossa on ironista, että eivät ne olleetkaan ” lost cause”. Entä maaseutu, onko se siinä määrin ”fully lost”, että sympatiaa alkaisi herua? Siltä ei näytä, eikä Suomessa olla brittejä.

Edellä esittämäni valossa ei yllättäne se, että en usko mantramaisen hokeman kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelun keinotekoisuudesta ja niiden keskinäisriipuvuudesta yhtään auttavan. En myöskään usko koko maan asuttuna pitämisen tarpeeseen vetoamisen tehoavan, vaikka sitä perustellaan sinänsä pätevillä turvallisuussyillä. Vielä vähemmän auttaa vetoaminen moraalis-eettisiin periaatteisiin kuten jokaisen oikeuteen valita asuinpaikkansa tai julkisten palvelusten saatavuuteen.

Vahvempi argumentti syrjäseutujen asutuksen – tai ainakin tieverkon – säilyttämisen puolesta on Suomessa (mutta ei kovin monessa muussa paikassa maailmassa) metsäteollisuuden puun saanti. Metsät tulevat aina sijaitsemaan maaseudulla ja vaikka niitä jalostavat tehtaat siirrettäisiin sieltä pois – kuten on suurimmaksi osaksi tapahtunut (ainakin ne on siirretty satamien läheisyyteen) – tarvitaan infrastruktuuri puun keräämiseen ja kuljettamiseen. Maaseudun työllisyyttä ylläpitänyt puunkorjuutyövoima (toki myös maatalouden tarvitsema työvoima) on supistunut pieneen murto-osaan siitä mitä se oli muutama vuosikymmen sitten eikä enää ylläpidä maaseudun asukasmäärää, joten teiden rakentaminen ja kunnossapito on entistä enemmän vain tämän yhden tarpeen sanelemaa. Siihen nojaa myös vapaa-ajan asutus.

Puuraaka-ainetta saa ulkomailtakin, mutta suomalaisten metsien asema on sen suhteen kuitenkin turvatumpi kuin maatalouden, koska pohjoinen havupuusellu on laadultaan ylivoimaista ja kilpailukykyistä ilman julkista tukea. Puun käytön monipuolistuminen, mihin on öljyn ja maakaasun korvaamistarpeen takia yhä suurempi tarve ja jolle teknologian kehittyminen luo uusia mahdollisuuksia, korostaa entisestään puun tärkeyttä. Maataloustuotanto taas on Suomessa mahdotonta ilman tukia. Riippuvuus ulkomaisesta ruoasta (tai sen raaka-aineista) olisi riskialtista sekä turvallisuuspoliittisesti että tulevaisuudessa ympäristösyistä, mutta näiden uhkien ennakoinnissa ei ainakaan vielä huomio näytä kohdistuvan ruoan tuotannon edellytysten säilyttämiseen Suomessa, vaan kehitysmaiden avustamiseen (kiistämättä tässä sen oikeutusta).

Ympäristö- ja väestöpaine voi nostattaa maataloustuotteiden maailmanmarkkinahintoja jyrkästikin, jopa tasolle, jolla tuottaminen olisi Suomessa kannattavaa ilman valtion tukea. Suuri pinta-ala ja pieni väestö muuttuisivat silloin valttikortiksi. Tällainen maailman muutos toisi kuitenkin mukanaan muitakin kuin myönteisiä muutoksia: sotia, valtavia pakolais- ja siirtolaismassoja, jopa aluevaltausten uhkan. Käänne voi myös jäädä tulematta, jos esimerkiksi ruoan tuotanto käy mahdolliseksi ilman maatalousmaata. Tällaisten näkymien varaan ei siis voi jäädä.

Oli miten oli, tuli mitä tuli, perustavaksi lähtökohdaksi olisi maaseudulla parasta ottaa omillaan toimeen tuleminen ja luopua ulkopuolisen tuen, saati emotionaalisen myötätunnon, varaan perustuvan tulevaisuuden suunnittelusta. Saatavilla olevaa tukea ei tietenkään ole syytä jättää käyttämättä, mutta olisi ehdottomasti vältettävä houkutus liukua yli sen rajan, jonka jälkeen toimeliaisuus ei enää tulekaan toimeen ilman tuota tukea. Oma apu paras apu, varsinkin kun se on ainoa apu.

]]>
5 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277309-kaupungit-ja-maaseutu-vae-victis#comments Kaupunki Keskinäisriippuvuus Maaseutu Fri, 14 Jun 2019 04:26:41 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277309-kaupungit-ja-maaseutu-vae-victis
Enää on vain 1 maaseudun puolue http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275646-enaa-on-vain-1-maaseudun-puolue <p>Suomen Maaseudun Puolue (lyhenne SMP) oli suomalainen keskustapopulistinen puolue, joka henkilöityi pitkälti johtajaansa Veikko Vennamoon. SMP ajautui konkurssiin vuoden 1995 eduskuntavaalien jälkeen, ja sen seuraajaksi perustettiin Perussuomalaiset.&nbsp;</p><p>Suomen Keskusta ei enää kuulu maaseudun puolueeksi luettavaan poliittiseen karttaan lähdettyään vihervasemmistolaiseen hallitukseen ajamaan maaseutua yhä alemmaksi. Jäljelle jäi vain yksi maaseudun puolesta puhuja, eli PerusSuomalaiset.&nbsp;</p><p>Tämä tulee näkymään mm. siten, että keskustan kannatus laskee entisestään jyrkästi ja PerusSuomalaisiin siirtyvien maaseudun asioita tulee jatkossa ajamaan vain PerusSuomalaiset.&nbsp;</p><p>Keskustan päätös hallitukseen lähdölle pohjautuu vain kahteen tavoitteeseen joista kummankin puolue tulee menettämään myöhemmin PerusSuomalaisille. 18 maakuntaa on se sitovin tavoite ja näissä maakunnissa keskustavetoiset maakuntien hallituspaikat.</p><p>Seuraavat kunnallisvaalit tulee olemaan PerusSuomalaisille seuraava juhlan paikka ympäri Suomen kuntia. Sitä ennen maaseudulla äänestetään PerusSuomalaiset&nbsp; EU- pöytiin ja luvassa on taas pienoinen jytky.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen Maaseudun Puolue (lyhenne SMP) oli suomalainen keskustapopulistinen puolue, joka henkilöityi pitkälti johtajaansa Veikko Vennamoon. SMP ajautui konkurssiin vuoden 1995 eduskuntavaalien jälkeen, ja sen seuraajaksi perustettiin Perussuomalaiset. 

Suomen Keskusta ei enää kuulu maaseudun puolueeksi luettavaan poliittiseen karttaan lähdettyään vihervasemmistolaiseen hallitukseen ajamaan maaseutua yhä alemmaksi. Jäljelle jäi vain yksi maaseudun puolesta puhuja, eli PerusSuomalaiset. 

Tämä tulee näkymään mm. siten, että keskustan kannatus laskee entisestään jyrkästi ja PerusSuomalaisiin siirtyvien maaseudun asioita tulee jatkossa ajamaan vain PerusSuomalaiset. 

Keskustan päätös hallitukseen lähdölle pohjautuu vain kahteen tavoitteeseen joista kummankin puolue tulee menettämään myöhemmin PerusSuomalaisille. 18 maakuntaa on se sitovin tavoite ja näissä maakunnissa keskustavetoiset maakuntien hallituspaikat.

Seuraavat kunnallisvaalit tulee olemaan PerusSuomalaisille seuraava juhlan paikka ympäri Suomen kuntia. Sitä ennen maaseudulla äänestetään PerusSuomalaiset  EU- pöytiin ja luvassa on taas pienoinen jytky.

]]>
6 http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275646-enaa-on-vain-1-maaseudun-puolue#comments EU Maakuntahallinto Maaseutu Wed, 08 May 2019 08:07:59 +0000 Seppo Lavikainen http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275646-enaa-on-vain-1-maaseudun-puolue
Maaseudun puolue? http://mikakivimaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274317-maaseudun-puolue <p>Hallituskausi kului. Taas yksi sellainen, jolloin Keskusta oli päähallitusvastuussa. Eikä ollut edes maaseutuvastaisena pidettyä vasemmistoa hallituksessa vastaan hankaamassa. Silti J.Sipilä ei pystynyt parempaan kuin M.Vanhanenkaan: Väestökatoa maalta kaupunkeihin ei ole tyrehdytetty. Maanteiden kunto ei ole lakannut heikkenemästä kokonaisuudessaan. Harvat päällystysten uusimiset keskittyvät lähes kokonaan pääteille. Tienhoidon määrärahoja leikattiin noin 300 miljoonaa euroa vuoden 2018 budjettiin verrattuna. Korjausvelka jatkaa jälleen kasvamistaan. Kiinteistöverotasoja on myös nostettu ja polttoaineiden hinnat ovat nousseet. Lisäksi tuulimyllypuistoja on noussut tuottamaan valo- ja äänisaastetta.</p><p>Maatilojen kannattavuus on edelleen heikentynyt, etenkin vuodesta 2017 vuoteen 2018. Yrittäjätuloa jää keskivertomaatilalla enää 7200 euroa, monella sitä ei synny lainkaan. Tilanne ei ole enää se, että ne jatkavat, jotka voivat, vaan, että ne lopettavat, jotka voivat!</p><p>Vuosikymmeniä sitten monet maaseudun ihmiset jo huomasivat, ettei Keskustapuolue tahdo tarpeeksi ajaa heidän asiaansa. Siksi perustettiin pientalonpoikien puolue, joka sittenmin muuttui Suomen maaseudun puolueeksi. Nykyisin tämä puolue tunnetaan Perussuomalaisina.</p><p>Perussuomalaiset tahtovat edelleen kohentaa maaseudun ihmisten elämänlaatua ja toimeentuloa. Siksi kannatamme polttoaineverojen laskua, sähköverojen laskua, kunnollisia satsauksia rajavalvontaan rikollisuuden vähentämiseksi, paikallisten metsästysseurojen oikeutta ratkaista häiriköivien susien aiheuttamat ongelmat omalla toimivallallaan ja maatalouden byrokratian keventämistä. Tahdomme pitää pohjavesien omistuksen suomalaisilla, parantaa alemmanasteisten maantieden hoitotasoa sekä antaa Metsähallitukselle riittävät resurssit luontopalveluiden tuottamiseen. Vastustamme turpeen käyttökieltoa sekä turkistarhauksen kieltämistä ja tuulivoimaloiden rakentamista terveydelle haitalliselle etäisyydellä asutuksesta. Muun muassa nämä asiat on kirjattu Perussuomalaisiin politiikkaohjelmiin.</p><p>Kun äänestät maaseudun puolesta, valintasi on Perussuomalaiset!</p><p>&nbsp;</p><p>Mika Kivimaa</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomen-teiden-kunto-heikkenee-nyt-rankemmin-kuin-koskaan-aiemmin-hyytavaa-menoa/561af4b8-b484-4199-a8df-730432bbde8e" title="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomen-teiden-kunto-heikkenee-nyt-rankemmin-kuin-koskaan-aiemmin-hyytavaa-menoa/561af4b8-b484-4199-a8df-730432bbde8e">https://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomen-teiden-kunto-heikkenee-nyt-ran...</a><br /><a href="https://www.mtk.fi/-/kokonaissato-pienenee-arvioiden-mukaan-vahintaan-kolmanneksen" title="https://www.mtk.fi/-/kokonaissato-pienenee-arvioiden-mukaan-vahintaan-kolmanneksen">https://www.mtk.fi/-/kokonaissato-pienenee-arvioiden-mukaan-vahintaan-ko...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallituskausi kului. Taas yksi sellainen, jolloin Keskusta oli päähallitusvastuussa. Eikä ollut edes maaseutuvastaisena pidettyä vasemmistoa hallituksessa vastaan hankaamassa. Silti J.Sipilä ei pystynyt parempaan kuin M.Vanhanenkaan: Väestökatoa maalta kaupunkeihin ei ole tyrehdytetty. Maanteiden kunto ei ole lakannut heikkenemästä kokonaisuudessaan. Harvat päällystysten uusimiset keskittyvät lähes kokonaan pääteille. Tienhoidon määrärahoja leikattiin noin 300 miljoonaa euroa vuoden 2018 budjettiin verrattuna. Korjausvelka jatkaa jälleen kasvamistaan. Kiinteistöverotasoja on myös nostettu ja polttoaineiden hinnat ovat nousseet. Lisäksi tuulimyllypuistoja on noussut tuottamaan valo- ja äänisaastetta.

Maatilojen kannattavuus on edelleen heikentynyt, etenkin vuodesta 2017 vuoteen 2018. Yrittäjätuloa jää keskivertomaatilalla enää 7200 euroa, monella sitä ei synny lainkaan. Tilanne ei ole enää se, että ne jatkavat, jotka voivat, vaan, että ne lopettavat, jotka voivat!

Vuosikymmeniä sitten monet maaseudun ihmiset jo huomasivat, ettei Keskustapuolue tahdo tarpeeksi ajaa heidän asiaansa. Siksi perustettiin pientalonpoikien puolue, joka sittenmin muuttui Suomen maaseudun puolueeksi. Nykyisin tämä puolue tunnetaan Perussuomalaisina.

Perussuomalaiset tahtovat edelleen kohentaa maaseudun ihmisten elämänlaatua ja toimeentuloa. Siksi kannatamme polttoaineverojen laskua, sähköverojen laskua, kunnollisia satsauksia rajavalvontaan rikollisuuden vähentämiseksi, paikallisten metsästysseurojen oikeutta ratkaista häiriköivien susien aiheuttamat ongelmat omalla toimivallallaan ja maatalouden byrokratian keventämistä. Tahdomme pitää pohjavesien omistuksen suomalaisilla, parantaa alemmanasteisten maantieden hoitotasoa sekä antaa Metsähallitukselle riittävät resurssit luontopalveluiden tuottamiseen. Vastustamme turpeen käyttökieltoa sekä turkistarhauksen kieltämistä ja tuulivoimaloiden rakentamista terveydelle haitalliselle etäisyydellä asutuksesta. Muun muassa nämä asiat on kirjattu Perussuomalaisiin politiikkaohjelmiin.

Kun äänestät maaseudun puolesta, valintasi on Perussuomalaiset!

 

Mika Kivimaa

 

 

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomen-teiden-kunto-heikkenee-nyt-rankemmin-kuin-koskaan-aiemmin-hyytavaa-menoa/561af4b8-b484-4199-a8df-730432bbde8e
https://www.mtk.fi/-/kokonaissato-pienenee-arvioiden-mukaan-vahintaan-kolmanneksen

]]>
0 http://mikakivimaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274317-maaseudun-puolue#comments Maanviljelijät Maaseutu Maataloustulo Petopolitiikka Tiestön kunnossapito Sat, 13 Apr 2019 11:27:42 +0000 Mika Kivimaa http://mikakivimaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274317-maaseudun-puolue
Rajoitettu ajo-oikeus maaseudulle http://karikulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274240-rajoitettu-ajo-oikeus-maaseudulle <p><strong>V8-moottorin ääni on monen mielestä se ainut oikea ääni, niin myös minun.</strong></p><p>Eräät&nbsp;puolueet&nbsp;olisivat kieltämässä jopa polttomoottorilla toimivan auton äänen. Perusteena tälle he kertovat olevan ilmastonmuutoksen estämisen. On kuitenkin hyvä tietää vähän faktoja asiasta, eikä langeta heti hysteriaan.</p><p>Suomen&nbsp;osuus&nbsp;kaikesta maailman fossiilisten polttoaineiden käytöstä johtuvista hiilidioksidipäästöistä on vain&nbsp;0,14&nbsp;prosenttia.&nbsp;Suomen vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat yhteensä 56 miljoonaa tonnia, kun esimerkiksi Intian päästöt ovat 2,5 miljardia tonnia. Jotain suhteellisuudentajua siis keskusteluihin.</p><p>Meillä kaikilla<strong> </strong>ajo-oikeus loppuu jossain<strong> </strong>vaiheessa<strong>.&nbsp;</strong>Monesti se johtuu omasta terveydentilasta, ei niinkään ikävuosista tai ilmaston lämpenemisestä. Kun ajo-oikeus loppuu, tulee heti mietittäväksi, miten normaalit arkitoimet hoidetaan. Miten onnistuvat normaalit asioinnit, kaupassa ja terveyskeskuksessa käynnit?</p><p>Yhdeksi<strong> </strong>keinoksi<strong> </strong>ehdotan<strong> </strong>rajoitettua ajo-oikeutta<strong>.&nbsp;</strong>Ehdotus ei ole uusi, mutta sen toimivuutta ei ole vielä riittävästi tutkittu. Siinä iäkäs kuljettaja voisi ajaa tuttua ja turvallista tietä asunnoltaan kauppaan, apteekkiin tai terveyskeskukseen, mutta ei enää isompiin kaupunkeihin. Tämä mahdollistaisi hänen asumisensa edelleen maaseudulla.</p><p>Kuljettajan terveydentilan arviointi tulee olla jatkossakin aina&nbsp;lääkärin tehtävä<strong>.</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> V8-moottorin ääni on monen mielestä se ainut oikea ääni, niin myös minun.

Eräät puolueet olisivat kieltämässä jopa polttomoottorilla toimivan auton äänen. Perusteena tälle he kertovat olevan ilmastonmuutoksen estämisen. On kuitenkin hyvä tietää vähän faktoja asiasta, eikä langeta heti hysteriaan.

Suomen osuus kaikesta maailman fossiilisten polttoaineiden käytöstä johtuvista hiilidioksidipäästöistä on vain 0,14 prosenttia. Suomen vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat yhteensä 56 miljoonaa tonnia, kun esimerkiksi Intian päästöt ovat 2,5 miljardia tonnia. Jotain suhteellisuudentajua siis keskusteluihin.

Meillä kaikilla ajo-oikeus loppuu jossain vaiheessaMonesti se johtuu omasta terveydentilasta, ei niinkään ikävuosista tai ilmaston lämpenemisestä. Kun ajo-oikeus loppuu, tulee heti mietittäväksi, miten normaalit arkitoimet hoidetaan. Miten onnistuvat normaalit asioinnit, kaupassa ja terveyskeskuksessa käynnit?

Yhdeksi keinoksi ehdotan rajoitettua ajo-oikeuttaEhdotus ei ole uusi, mutta sen toimivuutta ei ole vielä riittävästi tutkittu. Siinä iäkäs kuljettaja voisi ajaa tuttua ja turvallista tietä asunnoltaan kauppaan, apteekkiin tai terveyskeskukseen, mutta ei enää isompiin kaupunkeihin. Tämä mahdollistaisi hänen asumisensa edelleen maaseudulla.

Kuljettajan terveydentilan arviointi tulee olla jatkossakin aina lääkärin tehtävä.

]]>
2 http://karikulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274240-rajoitettu-ajo-oikeus-maaseudulle#comments Ajo-oikeus Maaseutu V8 Fri, 12 Apr 2019 18:11:28 +0000 Kari Kulmala http://karikulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274240-rajoitettu-ajo-oikeus-maaseudulle
Koko Suomea ei tarvitse pitää asuttuna http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274063-koko-suomea-ei-tarvitse-pitaa-asuttuna <p>Seurasin <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006063141.html">HS:n vanhojen puolueiden johtajien vaalitenttiä </a>ja harmittelin kuinka puheenvuoroissa kilpailtiin kenelle on tärkeintä koko Suomen asuttuna pitäminen ja aluepolitiikka. Yksikään ei puoluejohtaja ei uskaltanut irtaantua näistä tavoitteista. Keskusta, SDP ja KD jopa ehdottivat asuntojen hintojen laskun torjumista verorahoilla! Nämä tavoitteet ovat Suomelle ongelmallisia, sillä ne tarkoittavat rahan ottamista sieltä, missä sitä parhaiten syntyy ja kantamista sinne, missä sitä ei niin synny. Kuin vettä kantaisi kaivoon.</p> <p>Mutta eivätkö alueelliset tuet synnytä yritystoimintaa syrjäisemmillä alueilla ja maaseudulla? Kyllä tuet aina saadaan kulumaan, mutta kuinka kestävällä pohjalla on liiketoiminta, joka ei kannata ilman tukirahoja? On muistettava on että jaettava tuki on aina ensin kerättävä veroina pois jostain itsessään kannattavasta liiketoiminnasta. Tuella syntyvän toiminnan hintana on jonkin muun toiminnan syntymättä tai pienemmäksi jääminen. Hyvää yritystoimintaa ei kannata heikentää huonon tukemiseksi.</p> <p>Toinen näkökulma on alueellinen tasa-arvo. Tuleeko missä tahansa asuvalla suomalaisella olla samat julkiset palvelut käytettävissään kuin muilla? Tentissä puoluejohtajat tuntuivat tukevan tätä tavoitetta mutta uskomalla tähän emme ole rehellisiä itsellemme. On selvää että Utsjoelle ei tulla koskaan rakentamaan samanlaista keskuskirjastoa kuin Helsinkiin ja terveydenhuollon palveluiden saatavuus on heikompaa. Kulttuuritarjonta on väistämättä moninverroin parempi suurella paikkakunnalla. Voimme luvata puolustavamme alueellista tasa-arvoa, mutta se on tavoite jota emme voi saavuttaa. Joka paikassa ei vain voi olla sama palvelutaso.</p> <p>Alueellisen tasa-arvon sijaan meidän tulisi puhua hyväksyttävästä minimitasosta. Mikä on se vähimmäistaso julkisia palveluita, jotka ovat riittäviä? Kannatan kunnille laajaa vapautta päättää omasta palvelutasosta ja sen rahoittamisesta mahdollisimman pitkälle kunnallisverolla. Tämä antaisi myös kuntalaisille vapauden valita omaa näkemystä vastaava palvelu- ja verotaso. Kunnat voisivat olla aidosti itsensä näköisiä ja meillä olisi enemmän vaihtoehtoja.</p> <p>Nyt kun suurin osa kunnan tehtävistä tulee valtion sanelemina, on ymmärretävää että valtio joutuu valtionosuuksilla rahoittamaan niiden tuottamista. Laajemman itsemääräämisoikeuden myötä osuuksia voitaisiin vähentää ja jättää raha sinne missä se on tehokkaimmassa käytössä.</p> <p>Mutta Jussi, sinä asut maaseudulla. Miksi ihmeessä puhut omaa etuasi vastaan? Koska uskon, että on lopulta koko yhteiskunnan etu, että emme rajoita kasvua siellä, missä se on kannattavinta. Meidän pitää uskaltaa katsoa tämän päivän tarpeita pidemmälle huomiseen. Luotan myös että teknologinen kehitys tulee vaimentamaan kaupungistumisen megatrendiä ja pitämään maaseudun asumiskelpoisuuden hyväksyttävällä tasolla ilman nykyiset mittasuhteet saanutta aluepolitiikkaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Seurasin HS:n vanhojen puolueiden johtajien vaalitenttiä ja harmittelin kuinka puheenvuoroissa kilpailtiin kenelle on tärkeintä koko Suomen asuttuna pitäminen ja aluepolitiikka. Yksikään ei puoluejohtaja ei uskaltanut irtaantua näistä tavoitteista. Keskusta, SDP ja KD jopa ehdottivat asuntojen hintojen laskun torjumista verorahoilla! Nämä tavoitteet ovat Suomelle ongelmallisia, sillä ne tarkoittavat rahan ottamista sieltä, missä sitä parhaiten syntyy ja kantamista sinne, missä sitä ei niin synny. Kuin vettä kantaisi kaivoon.

Mutta eivätkö alueelliset tuet synnytä yritystoimintaa syrjäisemmillä alueilla ja maaseudulla? Kyllä tuet aina saadaan kulumaan, mutta kuinka kestävällä pohjalla on liiketoiminta, joka ei kannata ilman tukirahoja? On muistettava on että jaettava tuki on aina ensin kerättävä veroina pois jostain itsessään kannattavasta liiketoiminnasta. Tuella syntyvän toiminnan hintana on jonkin muun toiminnan syntymättä tai pienemmäksi jääminen. Hyvää yritystoimintaa ei kannata heikentää huonon tukemiseksi.

Toinen näkökulma on alueellinen tasa-arvo. Tuleeko missä tahansa asuvalla suomalaisella olla samat julkiset palvelut käytettävissään kuin muilla? Tentissä puoluejohtajat tuntuivat tukevan tätä tavoitetta mutta uskomalla tähän emme ole rehellisiä itsellemme. On selvää että Utsjoelle ei tulla koskaan rakentamaan samanlaista keskuskirjastoa kuin Helsinkiin ja terveydenhuollon palveluiden saatavuus on heikompaa. Kulttuuritarjonta on väistämättä moninverroin parempi suurella paikkakunnalla. Voimme luvata puolustavamme alueellista tasa-arvoa, mutta se on tavoite jota emme voi saavuttaa. Joka paikassa ei vain voi olla sama palvelutaso.

Alueellisen tasa-arvon sijaan meidän tulisi puhua hyväksyttävästä minimitasosta. Mikä on se vähimmäistaso julkisia palveluita, jotka ovat riittäviä? Kannatan kunnille laajaa vapautta päättää omasta palvelutasosta ja sen rahoittamisesta mahdollisimman pitkälle kunnallisverolla. Tämä antaisi myös kuntalaisille vapauden valita omaa näkemystä vastaava palvelu- ja verotaso. Kunnat voisivat olla aidosti itsensä näköisiä ja meillä olisi enemmän vaihtoehtoja.

Nyt kun suurin osa kunnan tehtävistä tulee valtion sanelemina, on ymmärretävää että valtio joutuu valtionosuuksilla rahoittamaan niiden tuottamista. Laajemman itsemääräämisoikeuden myötä osuuksia voitaisiin vähentää ja jättää raha sinne missä se on tehokkaimmassa käytössä.

Mutta Jussi, sinä asut maaseudulla. Miksi ihmeessä puhut omaa etuasi vastaan? Koska uskon, että on lopulta koko yhteiskunnan etu, että emme rajoita kasvua siellä, missä se on kannattavinta. Meidän pitää uskaltaa katsoa tämän päivän tarpeita pidemmälle huomiseen. Luotan myös että teknologinen kehitys tulee vaimentamaan kaupungistumisen megatrendiä ja pitämään maaseudun asumiskelpoisuuden hyväksyttävällä tasolla ilman nykyiset mittasuhteet saanutta aluepolitiikkaa.

]]>
1 http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274063-koko-suomea-ei-tarvitse-pitaa-asuttuna#comments Aluepolitiikka Kaupungistuminen Kuntien tehtävät Maaseutu Valtionosuusjärjestelmä Thu, 11 Apr 2019 08:31:59 +0000 Jussi Mäkipelto http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274063-koko-suomea-ei-tarvitse-pitaa-asuttuna
Maaseutuasuminen murroksessa http://jurilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273613-maaseutuasuminen-murroksessa <p>Suomalainen maaseutu on ollut jo pitkään ahdingossa. Syitä tähän on useita, mutta yksi suurimmista on asenne. Vuodet Lapin aluekehityksessä ovat opettaneet minulle, että kehitystä tapahtuu siellä, missä paikalliset tekevät muutoksen. Vastaavasti siellä, missä vain etsitään syitä muista ja haukutaan politiikkaa, positiivinen kehitys on satunnaista ja pientä. Valitettavan monessa kunnassa yritetään vain selviytyä heikkenevästä tilanteesta vuosi toisensa jälkeen. Kuntapäättäjät eivät näe yhtä budjettikautta pidemmälle, vaan kiistelevät vain siitä, miten yhä pienenevillä tuloilla saadaan ylläpidettyä olemassa olevat palvelut. Jos tunnistat tällaisia kuntapäättäjiä, voit yhtä hyvin potkia heitä perseelle ja sanoa kuten Hugo peikko aikanaan lastenohjelmassa: &quot;Herää pahvi, nyt on tosi kyseessä!&quot;</p><p>Muutos tulee vain muuttamalla asioita. Jos jäädään vain vatvomaan surkeaa tilannetta ja surkutellaan pahimmassa tapauksessa yhä kurjistuvaa tilannetta vuosien päähän, ei voida odottaa asioiden paranevan. Jotkut naiiveimmasta päästä saattavat kuvitella, että Arkadianmäelle valittavat uudet päättäjät alkavat tehdä ihan uudenlaista maaseutua tukevaa politiikkaa ja pelastaa maaseutukunnat. EI TULE TAPAHTUMAAN!</p><p>Nykyinen poliittinen järjestelmämme on tehty keskittämispolitiikkaa tukevaksi. Ehkä tiedostamatta, sillä asukkaiden jakautuminen oli järjestelmää luodessa tasaisempi maassamme. Nyt tilanne on kuitenkin se, että päätöksenteko valutetaan pikkuhiljaa yhä isompiin keskuksiin ja maaseutu on jäänyt jo ajat sitten mopen osaan. Se keräilee tähteitä, joita kaupungeista tippuu ja yrittää niillä selvitä. Kaupungistumisen myötä kaupungit saavat yhä enemmän päätösvaltaa ja kansanedustajia, jotka aivan luonnollisesti tukevat sitä omaa aluettaan. Ja kun tehdään maaseudun palveluita heikentäviä tai elinkustannuksia lisääviä päätöksiä, saadaan taas vähän lisää väkeä muuttamaan kaupunkiin. Tästä luonnollisesti seuraa, että poliitikkojen on entistä helpompi leikata lisää maaseudulta, koska siellä on niin vähän asukkaita ja valta on keskittynyttä. Sen vuoksi ei kannata odotella valtakunnan politiikan täyskäännöstä.</p><p><strong>Maaseudun uusi aika</strong></p><p>Kun tajusin tilanteen toivottomuuden, aloin miettiä mitä olisi tehtävä maaseudun elinvoimaisuuden kasvattamiseksi. Aika helppo varmaan kaikkien yhtyä ajatukseen, että väen vähentyessä elinvoimaisuuden kasvattaminen on mahdotonta. Arvaatkin varmaan, mihin ajatus siitä johti. Aloin pohtimaan, miten maaseudulle voidaan houkutella uusia asukkaita, kun nykyiset keinot eivät selvästikään ole riittäviä. Aika selvää oli, että yhdenkään kylän muuttaminen energiaomavaraiseksi ei vielä ole riittävä kannustin muuttopäätöstä ajatellen. Oli tehtävä paljon, paljon enemmän..</p><p>Kehittämäni Älykylä -konsepti on paljon muutakin, kuin älykästä teknologiaa ja omaenergiavaraisuutta. Itse ajattelen, että älykkyyden valjastaminen vain sähköisten laitteiden ominaisuudeksi on aika tyhmää. Älykkyyttä on myös ympäristöllinen-, sosiaalinen-, taloudellinen- ja inhimillinen älykkyys. Puhumattakaan resurssiviisaudesta ja älykkäästä kuluttamisesta. Maaseudun uusi aika alkaa vain ajattelemalla kokonaisvaltaisesti asumista asukaslähtöisesti ja toissijaisesti aluetaloutta tukevasti.</p><p>Maaseudun uusi aika alkaa Utajärveltä, jossa ensimmäinen Älykylä on arkkitehdin pöydällä. GeoHouse Älykylän asukashankinnan on tarkoitus alkaa jo kevään/kesän aikana. Luultavasti samalla, kun Älykylä.fi -palvelu aukaistaan. GeoHouse Älykylä tulee olemaan luultavasti ensimmäinen asuinalue maailmassa, jossa yhdistyy älyteknologia, asunto-osuuskuntamalli, joukkoyrittäminen ja yhteisöllisyyden tukeminen asukasehtoisesti ja kokonaisvaltaisesti. Hyötyjen myötä asumisen laatu nousee tasolle, jota ei ole aiemmin ollut tarjolla.</p><p>Älykylä on kuitenkin vain yksi tekijä maaseudun nousussa. Sitäkin tärkeämpi on kuitenkin asenteiden muuttuminen. Päättäjien on alettava johtamaan kuntia kuin yrityksiä. Jos tulevaisuuden näkymät ovat heikot, on mietittävä millä muutoksilla näkymät saadaan positiivisiksi ja kuntalaisten kannalta paremmiksi. Jokaisessa kunnassa tiedetään, mitkä ovat juuri sen kunnan vahvuudet. Niillä vahvuuksilla on hyvä rakentaa kestävää tulevaisuutta. Ja jos tuntuu, ettei se riitä, on mietittävä uusia vahvuuksia. Voivottelun aikakausi on ohi..</p><p><strong>Uusi kiinnostaa</strong></p><p>Jo alusta asti kävi selväksi, että uusi asumisen malli kiinnostaa kaikkialla. Ja mitä enemmän konsepti on kehittynyt, sitä laajempi joukko sitä kehittää. Enpä ajatellut aloittaessani, minkälaisten tahojen kanssa tulen konseptia kehittämään. Yliopistoja, yrityksiä, rahoituslaitoksia, ministeriöitä, tutkimuslaitoksia, poliitikkoja, asiantuntijoita, kansalaisia.. Jokainen on nähnyt potentiaalin suurena. Vaikka alusta asti oli selvää, että tehdään monistettavaa ja skaalautuvaa konseptia, joka toimii myös kansainvälisesti, en voinut edes kuvitella että jo tässä vaiheessa aloitetaan kansainvälsiten markkinoiden selvittäminen konkreettisesti ja kiinnostusta on EU komissiota ja Yhdysvaltoja myöten.</p><p>Tämä kaikki kiinnostus on kuitenkin mielestäni vain indikaattori siitä, että ihmiset kaikkialla haluavat nähdä maaseudun pärjäävän. Oma tulkintani on, että tämä halu tulee ihmisten sydämestä. Ihmiset haaveilevat maaseudulla asumisesta, vaikka asuvatkin kaupungeissa. Liikenneruuhkien vaihtaminen lintujen lauluun ja rauhalliseen elämäntapaan houkuttaa. Varmaan jonkin verran on myös maalaisromanttista haaveilua heinäpellolla kävelystä heinä suussa, mutta ennen kaikkea ihmisen luontainen kaipuu lähelle luontoa.</p><p>Tehdään maaseudusta yhdessä elinvoimainen. Maaseutu on jo trendikäs. Siitä ei ole epäilystä.&nbsp; Aletaan kaikki miettimään, millä keinoin maaseutu tehdään myös vetovoimaiseksi. Sitä jopa 80 % suomalaisista haluaa YLE:n tutkimuksen mukaan. Yhdessä se onnistuu!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalainen maaseutu on ollut jo pitkään ahdingossa. Syitä tähän on useita, mutta yksi suurimmista on asenne. Vuodet Lapin aluekehityksessä ovat opettaneet minulle, että kehitystä tapahtuu siellä, missä paikalliset tekevät muutoksen. Vastaavasti siellä, missä vain etsitään syitä muista ja haukutaan politiikkaa, positiivinen kehitys on satunnaista ja pientä. Valitettavan monessa kunnassa yritetään vain selviytyä heikkenevästä tilanteesta vuosi toisensa jälkeen. Kuntapäättäjät eivät näe yhtä budjettikautta pidemmälle, vaan kiistelevät vain siitä, miten yhä pienenevillä tuloilla saadaan ylläpidettyä olemassa olevat palvelut. Jos tunnistat tällaisia kuntapäättäjiä, voit yhtä hyvin potkia heitä perseelle ja sanoa kuten Hugo peikko aikanaan lastenohjelmassa: "Herää pahvi, nyt on tosi kyseessä!"

Muutos tulee vain muuttamalla asioita. Jos jäädään vain vatvomaan surkeaa tilannetta ja surkutellaan pahimmassa tapauksessa yhä kurjistuvaa tilannetta vuosien päähän, ei voida odottaa asioiden paranevan. Jotkut naiiveimmasta päästä saattavat kuvitella, että Arkadianmäelle valittavat uudet päättäjät alkavat tehdä ihan uudenlaista maaseutua tukevaa politiikkaa ja pelastaa maaseutukunnat. EI TULE TAPAHTUMAAN!

Nykyinen poliittinen järjestelmämme on tehty keskittämispolitiikkaa tukevaksi. Ehkä tiedostamatta, sillä asukkaiden jakautuminen oli järjestelmää luodessa tasaisempi maassamme. Nyt tilanne on kuitenkin se, että päätöksenteko valutetaan pikkuhiljaa yhä isompiin keskuksiin ja maaseutu on jäänyt jo ajat sitten mopen osaan. Se keräilee tähteitä, joita kaupungeista tippuu ja yrittää niillä selvitä. Kaupungistumisen myötä kaupungit saavat yhä enemmän päätösvaltaa ja kansanedustajia, jotka aivan luonnollisesti tukevat sitä omaa aluettaan. Ja kun tehdään maaseudun palveluita heikentäviä tai elinkustannuksia lisääviä päätöksiä, saadaan taas vähän lisää väkeä muuttamaan kaupunkiin. Tästä luonnollisesti seuraa, että poliitikkojen on entistä helpompi leikata lisää maaseudulta, koska siellä on niin vähän asukkaita ja valta on keskittynyttä. Sen vuoksi ei kannata odotella valtakunnan politiikan täyskäännöstä.

Maaseudun uusi aika

Kun tajusin tilanteen toivottomuuden, aloin miettiä mitä olisi tehtävä maaseudun elinvoimaisuuden kasvattamiseksi. Aika helppo varmaan kaikkien yhtyä ajatukseen, että väen vähentyessä elinvoimaisuuden kasvattaminen on mahdotonta. Arvaatkin varmaan, mihin ajatus siitä johti. Aloin pohtimaan, miten maaseudulle voidaan houkutella uusia asukkaita, kun nykyiset keinot eivät selvästikään ole riittäviä. Aika selvää oli, että yhdenkään kylän muuttaminen energiaomavaraiseksi ei vielä ole riittävä kannustin muuttopäätöstä ajatellen. Oli tehtävä paljon, paljon enemmän..

Kehittämäni Älykylä -konsepti on paljon muutakin, kuin älykästä teknologiaa ja omaenergiavaraisuutta. Itse ajattelen, että älykkyyden valjastaminen vain sähköisten laitteiden ominaisuudeksi on aika tyhmää. Älykkyyttä on myös ympäristöllinen-, sosiaalinen-, taloudellinen- ja inhimillinen älykkyys. Puhumattakaan resurssiviisaudesta ja älykkäästä kuluttamisesta. Maaseudun uusi aika alkaa vain ajattelemalla kokonaisvaltaisesti asumista asukaslähtöisesti ja toissijaisesti aluetaloutta tukevasti.

Maaseudun uusi aika alkaa Utajärveltä, jossa ensimmäinen Älykylä on arkkitehdin pöydällä. GeoHouse Älykylän asukashankinnan on tarkoitus alkaa jo kevään/kesän aikana. Luultavasti samalla, kun Älykylä.fi -palvelu aukaistaan. GeoHouse Älykylä tulee olemaan luultavasti ensimmäinen asuinalue maailmassa, jossa yhdistyy älyteknologia, asunto-osuuskuntamalli, joukkoyrittäminen ja yhteisöllisyyden tukeminen asukasehtoisesti ja kokonaisvaltaisesti. Hyötyjen myötä asumisen laatu nousee tasolle, jota ei ole aiemmin ollut tarjolla.

Älykylä on kuitenkin vain yksi tekijä maaseudun nousussa. Sitäkin tärkeämpi on kuitenkin asenteiden muuttuminen. Päättäjien on alettava johtamaan kuntia kuin yrityksiä. Jos tulevaisuuden näkymät ovat heikot, on mietittävä millä muutoksilla näkymät saadaan positiivisiksi ja kuntalaisten kannalta paremmiksi. Jokaisessa kunnassa tiedetään, mitkä ovat juuri sen kunnan vahvuudet. Niillä vahvuuksilla on hyvä rakentaa kestävää tulevaisuutta. Ja jos tuntuu, ettei se riitä, on mietittävä uusia vahvuuksia. Voivottelun aikakausi on ohi..

Uusi kiinnostaa

Jo alusta asti kävi selväksi, että uusi asumisen malli kiinnostaa kaikkialla. Ja mitä enemmän konsepti on kehittynyt, sitä laajempi joukko sitä kehittää. Enpä ajatellut aloittaessani, minkälaisten tahojen kanssa tulen konseptia kehittämään. Yliopistoja, yrityksiä, rahoituslaitoksia, ministeriöitä, tutkimuslaitoksia, poliitikkoja, asiantuntijoita, kansalaisia.. Jokainen on nähnyt potentiaalin suurena. Vaikka alusta asti oli selvää, että tehdään monistettavaa ja skaalautuvaa konseptia, joka toimii myös kansainvälisesti, en voinut edes kuvitella että jo tässä vaiheessa aloitetaan kansainvälsiten markkinoiden selvittäminen konkreettisesti ja kiinnostusta on EU komissiota ja Yhdysvaltoja myöten.

Tämä kaikki kiinnostus on kuitenkin mielestäni vain indikaattori siitä, että ihmiset kaikkialla haluavat nähdä maaseudun pärjäävän. Oma tulkintani on, että tämä halu tulee ihmisten sydämestä. Ihmiset haaveilevat maaseudulla asumisesta, vaikka asuvatkin kaupungeissa. Liikenneruuhkien vaihtaminen lintujen lauluun ja rauhalliseen elämäntapaan houkuttaa. Varmaan jonkin verran on myös maalaisromanttista haaveilua heinäpellolla kävelystä heinä suussa, mutta ennen kaikkea ihmisen luontainen kaipuu lähelle luontoa.

Tehdään maaseudusta yhdessä elinvoimainen. Maaseutu on jo trendikäs. Siitä ei ole epäilystä.  Aletaan kaikki miettimään, millä keinoin maaseutu tehdään myös vetovoimaiseksi. Sitä jopa 80 % suomalaisista haluaa YLE:n tutkimuksen mukaan. Yhdessä se onnistuu!

]]>
0 http://jurilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273613-maaseutuasuminen-murroksessa#comments Asuminen Elinvoimaisuus Elinvoimakaavoitus Joukkoyrittäminen Maaseutu Sun, 07 Apr 2019 05:00:00 +0000 Juri Laurila http://jurilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273613-maaseutuasuminen-murroksessa
Eduskuntavaaleissa ratkaistaan Suomen maaseudun ja EU-politiikan suunta http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272738-eduskuntavaaleissa-ratkaistaan-suomen-maaseudun-ja-eu-politiikan-suunta <p>&nbsp;</p><p>Suomessa on käynnissä erittäin nopea ja voimakas keskittymiskehitys. Sen jäljet ovat raakoja. Ihmiset eriarvoistuvat. Maakunnat eriarvoistuvat. Maakuntien sisällä tapahtuu eriarvoistumista. Lähes kaikki 50 seutukaupunkiakin taantuu.</p><p>&nbsp;</p><p>Kehitysaluepolitiikka&nbsp; aloitettiin 1960-luvulla. Se oli vahvimmillaan 1970- ja 80-luvuilla. Presidentti Urho Kekkonen oli sen takuumies. Hän piti alkiolaisen Keskustan hallituksessa. Keskusta oli tuolloin vielä maaseudun väestöön nojaava kansanliike, joka huolehti äänestäjistään.&nbsp; Nyt on toisin.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Vaikka 1960-luvulla alkoi raju maaltamuutto sekä Etelä-Suomeen että Ruotsiin, myös aluekehityksestä pidettiin huolta. Kehitysaluerahasto jakoi rahaa ja kuntien elinkeinotoimia tuettiin valtion varoista. Kuntien valtionosuusjärjestelmä tuki maaseutukuntia.</p><p>&nbsp;</p><p>1980-luvun lopulla tapahtui käänne. Harri Holkerin sinipunahallitus avasi markkinavoimat valloilleen. Syntyi hulvattoman velkaantumisen ja tuottamattomien investointien lyhyt jakso. Se päättyi vuonna 1990 alkaneeseen talouden syöksyyn. Seuraukset olivat synkät ja rumat. Ne painavat yhä tuhansia rehellisiä ihmisiä.</p><p>&nbsp;</p><p>Puolueet Keskustaa myöten unohtivat 1990-luvulla maaseudun. Ne muuttuivat yleispuolueiksi ja suuntasivat katseensa kaupunkilaisiin. Yllättävän pitkään myös Keskusta on säilyttänyt kannatuksensa, vaikka liberaali city-ppolitiikka on saanut otteen. Vasta nyt se näyttää iskevän kannatukseen. Keskusta ei tosin ole koskaan onnistunut pääsemään Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin. Niissä se on parin kolmen prosentin minipuolue.</p><p>&nbsp;</p><p>Keskustan entinen kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen onkin löytänyt uudesta tilanteesta markkinaraon ja saattaa onnistua louhaisemaan muutaman prosentin siivun, joka on Keskustalta pois.</p><p>&nbsp;</p><p>Syvästä lamasta noustuamme siirryimme EU-aikaan. EU on valtava maatalous- ja aluepoliittinen tukirahasto. Jokaisen vuoden alussa Suomen valtio maksaa Brysselin kassaan pari miljardia euroa. Muutaman vuoden kuluessa saamme näistä varoistamme noin kolme neljäsosaa takaisin erilaisiin, EU-komission tarkoin määrittelemiin tarkoituksiin. Byrokratia hakemisessa ja tilityksissä on massiivinen. Viljelijöille tämä on raskasta ja monelle muulle maaseudun toimijalle niin hankalaa, että ne ovat luopuneet koko raharuletista. Omavastuuosuus hankaloittaa osaltaan tätä työtä.</p><p>&nbsp;</p><p>Vaikka palauma EU:sta kohdistuu valtaosin maatalouteen, maaseudun kehittämiseen ja aluekehitykseen, Suomen maatalous ja maaseutu ovat syvemmässä ahdingossa kuin vuosikymmeniin. Maaseutu kaikissa osissa maata taantuu. Nuoret poistuvat. Kiinteistöjen arvot putoavat. Palvelut kaikkoavat.</p><p>&nbsp;</p><p>Eduskuntavaaleissa ei minkän puolueen ohjelmissa aluepolitiikka eikä edes maatalous ole kärkiteemana. Tämä johtunee pääasiassa siitä, että vastuu näistä on EU:lla. EU taas on kaukainen, kankea ja valtava byrokratia. Mikään puolue ei jaksa taistella sellaista vastaan.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Perussuomalaiset on ainoa merkittävä puolue, joka nostaa EU-kritiikin teemaksi. Muut antavat liittovaltion edetä rauhassa. Kokoomus, vihreät ja Sdp jopa ylistävät kehitystä ja uskomattoman EU-innon on nielaissut myös Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä hoveineen. Vasemmistoliitossakaan ei ole yhtään &quot;eskoseppästä&quot; linjaa kirkastamassa. Sameaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Maaseudun, maakuntien, seutukaupunkien ja näiden asukkaiden tulevaisuus on synkkä, mutta ei täysin toivoton. EU:sta emme voi erota. Sen Brexitkin osoittaa. EU on rakentanut ovelan verkon, jossa jokainen jäsenmaa ui kuin kala katiskassa.&nbsp; Sen sijaan voimme äänestää muutoksen puolesta jo eduskuntavaaleissa ja toukokuussa EU-vaaleissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun EU-kriittiset saavat kautta Euroopan äänivyöryn, unionin suunta muuttuu. Liittovaltiokehitys kääntyy hitaasti, mutta varmasti itsenäisten valtioiden tiiviin yhteistyön organisaatioksi. Se kykenee kansojen luottamuksen perustalla huolehtimaan niistä tärkeistä asioista, jotka edellyttävät tiivistä yhteistyötä. Eräiltä osin kauppapolitiikka, ympäristöpolitiikka, kansainvälisen rikollisuuden torjunta, maahanmuuttopolitiikka sekä tutkimus-, kehitys- ja koulutuspolitiikka on viisasta hoitaa yhteistyössä. Muutoin tulee päätösvalta palauttaa jäsenvaltioille. Kaikessa on syytä palata läheisyys- ja suhteellisuusperiaatteisiin, jotka ovat lähes täysin unohtuneet. Aivan liian pienissä asioissa valta on annettu Brysselin byrokraateille.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>EU:n suunnan muutos antaa avaimet myös Suomen maatalouden ja maakuntien kehityksen suunnan muuttumiselle. Näin voidaan turvata kotimainen ruoka, elintarvikeketjun työpaikat, omavaraisuus ja huoltovarmuus. Kaikki tärkeitä asioita ja arvoja.</p><p>&nbsp;</p><p>On muutoksen aika.&nbsp; Valta pitää palauttaa kansalle kaikkialla Euroopassa. Tarvitsemme yhteistyötä ja laajaa kansainvälisyyttä, emme keskittämistä emmekä tarpeetonta monen tason byrokratiaa. Tästä on kyse eduskuntavaaleissakin!</p><p>&nbsp;</p><p>Toimi Kankaanniemi&uml;</p><p>Perussuomalaiset&nbsp;</p><p>Kansanedustajaehdokas no 139&nbsp; Keski-Suomi</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Suomessa on käynnissä erittäin nopea ja voimakas keskittymiskehitys. Sen jäljet ovat raakoja. Ihmiset eriarvoistuvat. Maakunnat eriarvoistuvat. Maakuntien sisällä tapahtuu eriarvoistumista. Lähes kaikki 50 seutukaupunkiakin taantuu.

 

Kehitysaluepolitiikka  aloitettiin 1960-luvulla. Se oli vahvimmillaan 1970- ja 80-luvuilla. Presidentti Urho Kekkonen oli sen takuumies. Hän piti alkiolaisen Keskustan hallituksessa. Keskusta oli tuolloin vielä maaseudun väestöön nojaava kansanliike, joka huolehti äänestäjistään.  Nyt on toisin. 

 

Vaikka 1960-luvulla alkoi raju maaltamuutto sekä Etelä-Suomeen että Ruotsiin, myös aluekehityksestä pidettiin huolta. Kehitysaluerahasto jakoi rahaa ja kuntien elinkeinotoimia tuettiin valtion varoista. Kuntien valtionosuusjärjestelmä tuki maaseutukuntia.

 

1980-luvun lopulla tapahtui käänne. Harri Holkerin sinipunahallitus avasi markkinavoimat valloilleen. Syntyi hulvattoman velkaantumisen ja tuottamattomien investointien lyhyt jakso. Se päättyi vuonna 1990 alkaneeseen talouden syöksyyn. Seuraukset olivat synkät ja rumat. Ne painavat yhä tuhansia rehellisiä ihmisiä.

 

Puolueet Keskustaa myöten unohtivat 1990-luvulla maaseudun. Ne muuttuivat yleispuolueiksi ja suuntasivat katseensa kaupunkilaisiin. Yllättävän pitkään myös Keskusta on säilyttänyt kannatuksensa, vaikka liberaali city-ppolitiikka on saanut otteen. Vasta nyt se näyttää iskevän kannatukseen. Keskusta ei tosin ole koskaan onnistunut pääsemään Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin. Niissä se on parin kolmen prosentin minipuolue.

 

Keskustan entinen kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen onkin löytänyt uudesta tilanteesta markkinaraon ja saattaa onnistua louhaisemaan muutaman prosentin siivun, joka on Keskustalta pois.

 

Syvästä lamasta noustuamme siirryimme EU-aikaan. EU on valtava maatalous- ja aluepoliittinen tukirahasto. Jokaisen vuoden alussa Suomen valtio maksaa Brysselin kassaan pari miljardia euroa. Muutaman vuoden kuluessa saamme näistä varoistamme noin kolme neljäsosaa takaisin erilaisiin, EU-komission tarkoin määrittelemiin tarkoituksiin. Byrokratia hakemisessa ja tilityksissä on massiivinen. Viljelijöille tämä on raskasta ja monelle muulle maaseudun toimijalle niin hankalaa, että ne ovat luopuneet koko raharuletista. Omavastuuosuus hankaloittaa osaltaan tätä työtä.

 

Vaikka palauma EU:sta kohdistuu valtaosin maatalouteen, maaseudun kehittämiseen ja aluekehitykseen, Suomen maatalous ja maaseutu ovat syvemmässä ahdingossa kuin vuosikymmeniin. Maaseutu kaikissa osissa maata taantuu. Nuoret poistuvat. Kiinteistöjen arvot putoavat. Palvelut kaikkoavat.

 

Eduskuntavaaleissa ei minkän puolueen ohjelmissa aluepolitiikka eikä edes maatalous ole kärkiteemana. Tämä johtunee pääasiassa siitä, että vastuu näistä on EU:lla. EU taas on kaukainen, kankea ja valtava byrokratia. Mikään puolue ei jaksa taistella sellaista vastaan. 

 

Perussuomalaiset on ainoa merkittävä puolue, joka nostaa EU-kritiikin teemaksi. Muut antavat liittovaltion edetä rauhassa. Kokoomus, vihreät ja Sdp jopa ylistävät kehitystä ja uskomattoman EU-innon on nielaissut myös Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä hoveineen. Vasemmistoliitossakaan ei ole yhtään "eskoseppästä" linjaa kirkastamassa. Sameaa.

 

Maaseudun, maakuntien, seutukaupunkien ja näiden asukkaiden tulevaisuus on synkkä, mutta ei täysin toivoton. EU:sta emme voi erota. Sen Brexitkin osoittaa. EU on rakentanut ovelan verkon, jossa jokainen jäsenmaa ui kuin kala katiskassa.  Sen sijaan voimme äänestää muutoksen puolesta jo eduskuntavaaleissa ja toukokuussa EU-vaaleissa.

 

Kun EU-kriittiset saavat kautta Euroopan äänivyöryn, unionin suunta muuttuu. Liittovaltiokehitys kääntyy hitaasti, mutta varmasti itsenäisten valtioiden tiiviin yhteistyön organisaatioksi. Se kykenee kansojen luottamuksen perustalla huolehtimaan niistä tärkeistä asioista, jotka edellyttävät tiivistä yhteistyötä. Eräiltä osin kauppapolitiikka, ympäristöpolitiikka, kansainvälisen rikollisuuden torjunta, maahanmuuttopolitiikka sekä tutkimus-, kehitys- ja koulutuspolitiikka on viisasta hoitaa yhteistyössä. Muutoin tulee päätösvalta palauttaa jäsenvaltioille. Kaikessa on syytä palata läheisyys- ja suhteellisuusperiaatteisiin, jotka ovat lähes täysin unohtuneet. Aivan liian pienissä asioissa valta on annettu Brysselin byrokraateille. 

 

EU:n suunnan muutos antaa avaimet myös Suomen maatalouden ja maakuntien kehityksen suunnan muuttumiselle. Näin voidaan turvata kotimainen ruoka, elintarvikeketjun työpaikat, omavaraisuus ja huoltovarmuus. Kaikki tärkeitä asioita ja arvoja.

 

On muutoksen aika.  Valta pitää palauttaa kansalle kaikkialla Euroopassa. Tarvitsemme yhteistyötä ja laajaa kansainvälisyyttä, emme keskittämistä emmekä tarpeetonta monen tason byrokratiaa. Tästä on kyse eduskuntavaaleissakin!

 

Toimi Kankaanniemi¨

Perussuomalaiset 

Kansanedustajaehdokas no 139  Keski-Suomi

 

]]>
1 http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272738-eduskuntavaaleissa-ratkaistaan-suomen-maaseudun-ja-eu-politiikan-suunta#comments EU Maaseutu maatalous Vaalit2019 Wed, 27 Mar 2019 19:44:00 +0000 Toimi Kankaanniemi http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272738-eduskuntavaaleissa-ratkaistaan-suomen-maaseudun-ja-eu-politiikan-suunta
Autoilu kuuluu Suomeen jatkossakin http://kaisagaredew.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272709-autoilu-kuuluu-suomeen-jatkossakin <p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Asumme täällä pohjoisessa, missä ilmasto-olosuhteet ovat monin verroin haastavammat kuin muualla maailmassa. Pitkät, kylmät ja liukkaat talvet tuovat lisäkuluja elämiseen ja liikkumiseen. Välimatkat ovat pitkiä etenkin maaseudulla.</p><p>Haluamme pitää maaseudun asuttuna. Tämä edellyttää sitä, että autoilu pysyy kohtuuhintaisena ja mahdollisena myös pieni- ja keskituloisille. Etenkin taajama-alueiden ulkopuolella asuvissa lapsiperheissä tarvitaan auto, jotta voidaan kuljettaa lapset harrastuksiin ja käydä kaupassa.</p><p>Myös työssäkäyntiin tarvitaan autoa. Julkinen liikenne ei ole niin kattava harvaan asutuilla alueilla, jotta sen varassa voisi kulkea työmatkat. Tavallinen suomalainen tarvitsee maaseudulla normaalia arkea elääkseen auton. Ei voi olla niin, että kun polttoaineiden verotus aina vain nousee, joutuvat vähätuloiset luopumaan autoilusta osittain tai kokonaan. Korkeaoktaanisen polttoaineen kuluttajahinnasta 68% koostuu veroista.</p><p><strong>ON ERITYISEN TÄRKEÄÄ</strong>, että tiemme on hoidettu kuntoon, sillä koululaiset, työssäkävijät, pelastushenkilökunta ja yritykset tarvitsevat teitä, jotka ovat turvallisia ja hyviä. Maakunta, jonka tiet ovat kunnossa, houkuttelee sijoittamaan alueelle tuotantoa.</p><p>Ely-keskuksen mukaan päällystettävän tien määrä Keski-Suomessa olisi 200 km. Viime kesänä teitä päällystettiin 65 km &ndash; vielä on siis paljon tarvetta. Kuitenkin Keski-Suomen tiemäärärahoja on nyt vähennetty viime vuoteen verrattuna 10 miljoonaa euroa, eikä tämä ole missään tapauksessa oikea suunta. Tiemäärärahoja tulisi päinvastoin lisätä. Uusia tiehankkeita tulisi aloittaa, jotta raskas liikenne pystyisi kulkemaan sujuvasti.</p><p>Toisen raiteen rakentaminen välille Tampere&ndash;Jyväskylä tulisi aloittaa, koska Keski-Suomen vientiteollisuus tarvitsee lisäraideparin.</p><p>Kaisa Garedew, kansanedustajaehdokas (ps.)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

 

 

Asumme täällä pohjoisessa, missä ilmasto-olosuhteet ovat monin verroin haastavammat kuin muualla maailmassa. Pitkät, kylmät ja liukkaat talvet tuovat lisäkuluja elämiseen ja liikkumiseen. Välimatkat ovat pitkiä etenkin maaseudulla.

Haluamme pitää maaseudun asuttuna. Tämä edellyttää sitä, että autoilu pysyy kohtuuhintaisena ja mahdollisena myös pieni- ja keskituloisille. Etenkin taajama-alueiden ulkopuolella asuvissa lapsiperheissä tarvitaan auto, jotta voidaan kuljettaa lapset harrastuksiin ja käydä kaupassa.

Myös työssäkäyntiin tarvitaan autoa. Julkinen liikenne ei ole niin kattava harvaan asutuilla alueilla, jotta sen varassa voisi kulkea työmatkat. Tavallinen suomalainen tarvitsee maaseudulla normaalia arkea elääkseen auton. Ei voi olla niin, että kun polttoaineiden verotus aina vain nousee, joutuvat vähätuloiset luopumaan autoilusta osittain tai kokonaan. Korkeaoktaanisen polttoaineen kuluttajahinnasta 68% koostuu veroista.

ON ERITYISEN TÄRKEÄÄ, että tiemme on hoidettu kuntoon, sillä koululaiset, työssäkävijät, pelastushenkilökunta ja yritykset tarvitsevat teitä, jotka ovat turvallisia ja hyviä. Maakunta, jonka tiet ovat kunnossa, houkuttelee sijoittamaan alueelle tuotantoa.

Ely-keskuksen mukaan päällystettävän tien määrä Keski-Suomessa olisi 200 km. Viime kesänä teitä päällystettiin 65 km – vielä on siis paljon tarvetta. Kuitenkin Keski-Suomen tiemäärärahoja on nyt vähennetty viime vuoteen verrattuna 10 miljoonaa euroa, eikä tämä ole missään tapauksessa oikea suunta. Tiemäärärahoja tulisi päinvastoin lisätä. Uusia tiehankkeita tulisi aloittaa, jotta raskas liikenne pystyisi kulkemaan sujuvasti.

Toisen raiteen rakentaminen välille Tampere–Jyväskylä tulisi aloittaa, koska Keski-Suomen vientiteollisuus tarvitsee lisäraideparin.

Kaisa Garedew, kansanedustajaehdokas (ps.)

]]>
0 http://kaisagaredew.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272709-autoilu-kuuluu-suomeen-jatkossakin#comments Autoilu Maaseutu Wed, 27 Mar 2019 12:07:09 +0000 Kaisa Garedew http://kaisagaredew.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272709-autoilu-kuuluu-suomeen-jatkossakin
Naiset - maaseutu kutsuu http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271024-naiset-maaseutu-kutsuu <p>Me olemme molemmat saaneet kasvaa maatilalla, joka oli automaattisesti sukupuolineutraali ympäristö. Maatilalla oli itsestään selvää, että tyttö osaa yhtä hyvin ajaa traktoria, lypsää lehmän tai leipoa pullataikinan kuin poikakin. Meille keskustelu siitä, kumman sukupuolen edustajat ovat vaikkapa parempia johtajia, vanhempia tai yrittäjiä, tuntuu vieraalta. Kuitenkin näemme omassa työelämässämme, että sukupuoliroolit ovat edelleen vahvasti esillä myös maaseudulla.&nbsp;</p><p><a href="http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80600/MMM_7_2017_low.pdf">Pääosa työikäisestä maaseutuväestöstä on miehiä. </a>Miesten enemmyys naisiin verrattuna korostuu harvaan asutulla maaseudulla. Erot ovat selvimmät 18&ndash;29-vuotiaiden nuorten aikuisten ikäluokassa eli siinä ikävaiheessa, kun opiskellaan eikä omaa perhettä ole vielä perustettu. Olemme huolissamme naisten vähenemisestä maaseudulla. Tämä ei ole vain tasa-arvokysymys vaan elinvoimakysymys.&nbsp;Maaseutu tarvitsee naisia yrittäjiksi, elinkeinoelämän kehittäjiksi, päättäjiksi, yhteisön jäseniksi ja vanhemmiksi.</p><p>Haluamme omalla esimerkillämme rohkaista naisia valitsemaan maaseudun asuinpaikaksi ja pyrkimään myös tehtäviin, joita stereotyyppisesti ajatellaan vain miesten tehtäviksi.</p><p>Ehdotamme kolmea toimenpidettä, joilla mahdollistamme nykyistä paremmin naisten muuton maaseudulle ja edistämme mahdollisuuksia maaseudulla:</p><ul><li><a href="http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161373/VM_2019_15_Valtio_alueiden_alueet_valtion_voimavarana.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y">&rdquo;Alueellistamispolitiikka ja -periaatteet 2020-luvulla&rdquo;</a> -selvityksen toimenpiteitä on ryhdyttävä soveltamaan välittömästi tulevan hallituskauden alusta lähtien. &rdquo;Monipaikkaisen ja paikkariippumattoman työskentelyn edistämiseksi valtion keskushallinnon nyt pääkaupunkiseudulla tehtäviä virka- ja työtehtäviä tulee voida läh&shy;tökohtaisesti tehtävien luonne huomioiden tehdä myös muualla maassa. Pidemmällä aikavälillä tavoitteena tulee olla yhdenvertainen tehtävien hoi&shy;taminen paikasta riippumatta. Tämä mahdollisuus on oltava myös korkeimmissa valtion&shy;hallinnon johto- ja esimiestehtävissä toimivilla.&rdquo;</li><li>Yrittäjäksi ryhtymisen riskiä tulee pienentää sujuvoittamalla siirtymää työnhakijasta tai työntekijästä yrittäjäksi sekä sovittamalla yhteen sosiaaliturvaa, palkkatuloja ja yritystuloja osaksi kokonaistoimeentuloa. Osa-aikayrittäjyys on myös huomioitava yritystuissa. Suomessa on yrityksiä noin 283&nbsp;290. <a href="http://https://www.yrittajanaiset.fi/vaikuttaminen/naiset-yrittajina/">Naisten osuus yrittäjistä on noin 84 000</a>, eli kolmannes kaikista yrittäjistä. Yrittäjistä noin 63 prosenttia toimii yksinyrittäjinä, mutta naisten yrityksistä heitä on lähes kolme neljäsosaa.</li><li>Julkinen sektori voi omalta osaltaan tukea naisten nousemista vastuullisiin tehtäviin ja lisätä maaseutuasumisen houkuttelevuutta. Tasa-arvolain perusteella kunnallisissa yhtiöissä tulee naisia ja miehiä olla kumpiakin vähintään 40 prosenttia, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Emme ainakaan heti keksi erityisiä syitä, minkä perusteella tätä ei voitaisi noudattaa. Mikään ei edellytä, että kunnallisen yhtiön edustajan on löydyttävä omasta kunnasta. Tällä voidaan houkutella laaja-alaisempaa osaamista kuntaan. Joskus sukupuoli voi antaa myös uudenlaista näkökulmaa, pelkästään ei tarvitse ajatella &quot;sukupuolella ei ole väliä&quot;.&nbsp;</li></ul><p>Kannustamme naisia muuttamaan maaseudulle. Täällä arki on helppoa, peruspalvelut toimivat, eläminen on edullista ja turvallinen yhteisö tukee.</p><p>Hyvää naistenpäivää toivottaen:</p><p>Tytti Määttä, Kuhmon kaupunginjohtaja</p><p>Tiina Heikka, Lapinjärven kunnanjohtaja</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Me olemme molemmat saaneet kasvaa maatilalla, joka oli automaattisesti sukupuolineutraali ympäristö. Maatilalla oli itsestään selvää, että tyttö osaa yhtä hyvin ajaa traktoria, lypsää lehmän tai leipoa pullataikinan kuin poikakin. Meille keskustelu siitä, kumman sukupuolen edustajat ovat vaikkapa parempia johtajia, vanhempia tai yrittäjiä, tuntuu vieraalta. Kuitenkin näemme omassa työelämässämme, että sukupuoliroolit ovat edelleen vahvasti esillä myös maaseudulla. 

Pääosa työikäisestä maaseutuväestöstä on miehiä. Miesten enemmyys naisiin verrattuna korostuu harvaan asutulla maaseudulla. Erot ovat selvimmät 18–29-vuotiaiden nuorten aikuisten ikäluokassa eli siinä ikävaiheessa, kun opiskellaan eikä omaa perhettä ole vielä perustettu. Olemme huolissamme naisten vähenemisestä maaseudulla. Tämä ei ole vain tasa-arvokysymys vaan elinvoimakysymys. Maaseutu tarvitsee naisia yrittäjiksi, elinkeinoelämän kehittäjiksi, päättäjiksi, yhteisön jäseniksi ja vanhemmiksi.

Haluamme omalla esimerkillämme rohkaista naisia valitsemaan maaseudun asuinpaikaksi ja pyrkimään myös tehtäviin, joita stereotyyppisesti ajatellaan vain miesten tehtäviksi.

Ehdotamme kolmea toimenpidettä, joilla mahdollistamme nykyistä paremmin naisten muuton maaseudulle ja edistämme mahdollisuuksia maaseudulla:

  • ”Alueellistamispolitiikka ja -periaatteet 2020-luvulla” -selvityksen toimenpiteitä on ryhdyttävä soveltamaan välittömästi tulevan hallituskauden alusta lähtien. ”Monipaikkaisen ja paikkariippumattoman työskentelyn edistämiseksi valtion keskushallinnon nyt pääkaupunkiseudulla tehtäviä virka- ja työtehtäviä tulee voida läh­tökohtaisesti tehtävien luonne huomioiden tehdä myös muualla maassa. Pidemmällä aikavälillä tavoitteena tulee olla yhdenvertainen tehtävien hoi­taminen paikasta riippumatta. Tämä mahdollisuus on oltava myös korkeimmissa valtion­hallinnon johto- ja esimiestehtävissä toimivilla.”
  • Yrittäjäksi ryhtymisen riskiä tulee pienentää sujuvoittamalla siirtymää työnhakijasta tai työntekijästä yrittäjäksi sekä sovittamalla yhteen sosiaaliturvaa, palkkatuloja ja yritystuloja osaksi kokonaistoimeentuloa. Osa-aikayrittäjyys on myös huomioitava yritystuissa. Suomessa on yrityksiä noin 283 290. Naisten osuus yrittäjistä on noin 84 000, eli kolmannes kaikista yrittäjistä. Yrittäjistä noin 63 prosenttia toimii yksinyrittäjinä, mutta naisten yrityksistä heitä on lähes kolme neljäsosaa.
  • Julkinen sektori voi omalta osaltaan tukea naisten nousemista vastuullisiin tehtäviin ja lisätä maaseutuasumisen houkuttelevuutta. Tasa-arvolain perusteella kunnallisissa yhtiöissä tulee naisia ja miehiä olla kumpiakin vähintään 40 prosenttia, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Emme ainakaan heti keksi erityisiä syitä, minkä perusteella tätä ei voitaisi noudattaa. Mikään ei edellytä, että kunnallisen yhtiön edustajan on löydyttävä omasta kunnasta. Tällä voidaan houkutella laaja-alaisempaa osaamista kuntaan. Joskus sukupuoli voi antaa myös uudenlaista näkökulmaa, pelkästään ei tarvitse ajatella "sukupuolella ei ole väliä". 

Kannustamme naisia muuttamaan maaseudulle. Täällä arki on helppoa, peruspalvelut toimivat, eläminen on edullista ja turvallinen yhteisö tukee.

Hyvää naistenpäivää toivottaen:

Tytti Määttä, Kuhmon kaupunginjohtaja

Tiina Heikka, Lapinjärven kunnanjohtaja

]]>
1 http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271024-naiset-maaseutu-kutsuu#comments Maaseutu Naistenpäivä Väestökehitys Fri, 08 Mar 2019 07:00:00 +0000 Tytti Määttä http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271024-naiset-maaseutu-kutsuu
Maaseutu sykkii Suomelle http://jurilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270809-maaseutu-sykkii-suomelle <p><strong>Näin vaalien alla ihmismieli on ilmeisesti erityisen herkkä ulkoisille vaikutuksille. Ainakin poliittisesta keskustelusta päätellen voisi näin tulkita. Erityisen huolissani olen siitä, menettävätkö poliitikot oikeasti järkensä vaalikiimassaan, vai onko kyseessä maraton ihmisten päiden pehmentämiseksi. Kumpikin kuulostaa äärimmäisen huolestuttavilta vaihtoehdoilta.</strong></p><p>No pehmennetään tuota hieman tarkentamalla näkökulmaa. Ihminen tarvitsee elääkseen ruokaa (ilman sitä väittely nautojen pierujen vaikutuksesta ilmastoon kuulostaa melkoisen vähäpätöiseltä). Suomalaisten ruoka tulee maaseudulta. Toistaiseksi vielä myös kansallismaisemissamme tuotetaan ravintoa niin maaseudun, kuin kaupunkienkin asukkaille. Mielestäni ihan mielettömän tärkeä ja hieno asia.</p><p>Ilmastonmuutos on toki tärkeä asia huomioitavaksi. Kuten ihmisetkin, myös eläimet tuottavat hiilidioksidia eläessään. Sitä ei voi muuksi muuttaa, sillä jokainen elävä olento hengittää, eikä voi ilman sitä elää. Maaseudulla elää ihmisten lisäksi kissoja, koiria, undulaatteja, hiiriä, lampaita, possuja, nautoja ja vaikka mitä muita eläimiä, jotka hengittävät koko elämänsä ajan. Jokainen laji myös syö elääkseen. Tämän ei pitäisi olla uutinen kenellekään. Eihän?</p><p>Ihmiset pitävät huolta eläimistään. Ei ole mitään eroa sillä, onko kyseessä lemmikki, harrastuseläin, työtä tekevä eläin tai tuotantoeläin. Ne ovat tärkeitä omistajilleen ja kasvattajilleen. Sen vuoksi niistä pidetään hyvää huolta aivan pennusta aina kuolemaan saakka. Tämä on tärkeä muistaa kaikissa tilanteissa. On myös tärkeää erottaa toisistaan, keskustellaanko eläinten pitämisestä vai eläinten syömisestä. Jos ruokavaliotamme tarjotaan ilmastonmuutoksen ratkaisijaksi, on katsottava tarkemmin lautasellemme. Itse olen sekasyöjä. En edes tunne henkilöitä, jotka olisivat lihansyöjiä (henkilö, joka syö vain lihaa). Lautasellani on useimmiten kasviksia noin 80-90 %, jota täydentää pieni määrä lihaa. Kysyin Vegaanihaasteen asiantuntijoilta, kuinka paljon lihan poistaminen lautaseltani vaikuttaisi ilmastoon. En saanut vastausta, koska &quot;se nyt on aika vaikea arvioida&quot;.</p><p>Koska lautasellani oleva liha ei enää tuota päästöjä hengittämisen kautta, onkin varmaan syytä pohtia asiaa sen mukaan, minkälaisia päästöjä siitä tulee eri skenaarioilla. Skenaariossa 1 syön lihan, enkä lisää lautaselleni sen tilalle moninkertaista määrää kasviksia. Liha muuttuu elimistössäni ravinnoksi ja energiaksi. Skenaariossa 2 lemppaan lihan lautaselta ja lisään sen tilalle kasvikset. Liha mätänee biojätteiden seassa tuottaen mm. metaania. <strong>Molemmissa skenaarioissa eläin on elänyt elämänsä ja valintaa tehdään sen mukaan, jatketaanko kiertotalouden ketjua vai ei.</strong> Kumpi on ilmaston kannalta parempi vaihtoehto sinun mielestäsi? Skenaario 1 vai 2?</p><p>No joo, myönnetään. Edellinen oli ihan tarkoitushakuista provosointia, jossa tuotantoeläin asetettiin samaan asemaan muiden eläinten asemaan. Tätä varten on kyllä nykyään ihan puoluekin olemassa, vaikka en tietoisesti sen tarkoitusta halunnutkaan mainostaa. Lihantuotannolla on myös muita merkityksiä, kuin vaikutukset ilmastoon, eikä niitä pidä väheksyä tai jättää keskusteluiden ulkopuolelle. Ilman lihantuotantoa moni laji kuolisi sukupuuttoon, luonnon monimuotoisuus vähenee ja menetämme erinomaisen ravinnon lähteen. Pidetään siitä siis kiinni.</p><p><strong>Muutakin kuin lihaa</strong></p><p>Maaseutu on muutakin kuin lihantuotantoa. Maaseutu tuottaa myös ne kasvikset lautasillemme. Sieltä tulee myös kananmunat, kalat, maidot ja leivät. Meistä kukaan ei selviä ilman maaseutua viikkoakaan. On siis aivan hullua heikentää maaseudun elinvoimaisuutta keinotekoisilla poliittisilla päätöksillä. Eikö vain?</p><p>Maaseutu elää luonnosta. Kaikki ruoka tuotetaan maasta, joka on jalostettu ravitsemaan meitä tai vedestä, jossa kasvaa kalaa ja muuta ravintoon soveltuvaa eliöstöä. Sen lisäksi maaseutu tuottaa meille puuta, mineraaleja ja oikeastaan ihan kaiken tarvitsemamme. Asuimmepa sitten kaupungissa tai maalla. Mutta mikään sieltä ei tule ilman ihmistä. Ja jos ihmiset eivät asu maaseudulla, he joutuvat kulkemaan siellä kaupungeista. Mitä tuhlausta se olisikaan. Paras vaihtoehto on siis huolehtia ihmisten hyvinvoinnista myös maalla.</p><p>Maaseudun ihmisten hyvinvointia tuottaa merkittävästi myös metsätalous. Metsät tarkoittavat ihmisille pehmeiden arvojen lisäksi työtä ja taloudellista hyötyä. Metsät ovat tärkeä osa koko maaseudun symbioosia, joka tuottaa meille kaikille hyvinvointia ja elinmahdollisuuksia. Metsät ovat myös ratkaisu ilmastotaistelussa. Mutta ainoastaan silloin, kun niitä hyödynnetään. Kukaan poliitikko tai tutkija ei ole vielä löytänyt suomalaista puuntuotantoa parempaa tapaa korvata fossiilisia raaka-aineita isossa mittakaavassa. Sekin on minusta aika iso juttu!</p><p><strong>Maaseudun elinvoimaisuus pitää Suomen hengissä</strong></p><p>Kun siis käytte vaalitilaisuuksissa, kuunnelkaa mitä ehdokas oikeasti sanoo. Julistaessaan lihansyönnin lämmittävän ilmastoa tai vastustaessaa puun käyttöä, ehdokas ampuu itseään jalkaan sarjatulella. Mutta hän ei ammu vain itseään.<strong> Hän ampuu myös sinua.</strong> Kannattaa siis ainakin haastaa hänet tai suojautua ennen osumaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Näin vaalien alla ihmismieli on ilmeisesti erityisen herkkä ulkoisille vaikutuksille. Ainakin poliittisesta keskustelusta päätellen voisi näin tulkita. Erityisen huolissani olen siitä, menettävätkö poliitikot oikeasti järkensä vaalikiimassaan, vai onko kyseessä maraton ihmisten päiden pehmentämiseksi. Kumpikin kuulostaa äärimmäisen huolestuttavilta vaihtoehdoilta.

No pehmennetään tuota hieman tarkentamalla näkökulmaa. Ihminen tarvitsee elääkseen ruokaa (ilman sitä väittely nautojen pierujen vaikutuksesta ilmastoon kuulostaa melkoisen vähäpätöiseltä). Suomalaisten ruoka tulee maaseudulta. Toistaiseksi vielä myös kansallismaisemissamme tuotetaan ravintoa niin maaseudun, kuin kaupunkienkin asukkaille. Mielestäni ihan mielettömän tärkeä ja hieno asia.

Ilmastonmuutos on toki tärkeä asia huomioitavaksi. Kuten ihmisetkin, myös eläimet tuottavat hiilidioksidia eläessään. Sitä ei voi muuksi muuttaa, sillä jokainen elävä olento hengittää, eikä voi ilman sitä elää. Maaseudulla elää ihmisten lisäksi kissoja, koiria, undulaatteja, hiiriä, lampaita, possuja, nautoja ja vaikka mitä muita eläimiä, jotka hengittävät koko elämänsä ajan. Jokainen laji myös syö elääkseen. Tämän ei pitäisi olla uutinen kenellekään. Eihän?

Ihmiset pitävät huolta eläimistään. Ei ole mitään eroa sillä, onko kyseessä lemmikki, harrastuseläin, työtä tekevä eläin tai tuotantoeläin. Ne ovat tärkeitä omistajilleen ja kasvattajilleen. Sen vuoksi niistä pidetään hyvää huolta aivan pennusta aina kuolemaan saakka. Tämä on tärkeä muistaa kaikissa tilanteissa. On myös tärkeää erottaa toisistaan, keskustellaanko eläinten pitämisestä vai eläinten syömisestä. Jos ruokavaliotamme tarjotaan ilmastonmuutoksen ratkaisijaksi, on katsottava tarkemmin lautasellemme. Itse olen sekasyöjä. En edes tunne henkilöitä, jotka olisivat lihansyöjiä (henkilö, joka syö vain lihaa). Lautasellani on useimmiten kasviksia noin 80-90 %, jota täydentää pieni määrä lihaa. Kysyin Vegaanihaasteen asiantuntijoilta, kuinka paljon lihan poistaminen lautaseltani vaikuttaisi ilmastoon. En saanut vastausta, koska "se nyt on aika vaikea arvioida".

Koska lautasellani oleva liha ei enää tuota päästöjä hengittämisen kautta, onkin varmaan syytä pohtia asiaa sen mukaan, minkälaisia päästöjä siitä tulee eri skenaarioilla. Skenaariossa 1 syön lihan, enkä lisää lautaselleni sen tilalle moninkertaista määrää kasviksia. Liha muuttuu elimistössäni ravinnoksi ja energiaksi. Skenaariossa 2 lemppaan lihan lautaselta ja lisään sen tilalle kasvikset. Liha mätänee biojätteiden seassa tuottaen mm. metaania. Molemmissa skenaarioissa eläin on elänyt elämänsä ja valintaa tehdään sen mukaan, jatketaanko kiertotalouden ketjua vai ei. Kumpi on ilmaston kannalta parempi vaihtoehto sinun mielestäsi? Skenaario 1 vai 2?

No joo, myönnetään. Edellinen oli ihan tarkoitushakuista provosointia, jossa tuotantoeläin asetettiin samaan asemaan muiden eläinten asemaan. Tätä varten on kyllä nykyään ihan puoluekin olemassa, vaikka en tietoisesti sen tarkoitusta halunnutkaan mainostaa. Lihantuotannolla on myös muita merkityksiä, kuin vaikutukset ilmastoon, eikä niitä pidä väheksyä tai jättää keskusteluiden ulkopuolelle. Ilman lihantuotantoa moni laji kuolisi sukupuuttoon, luonnon monimuotoisuus vähenee ja menetämme erinomaisen ravinnon lähteen. Pidetään siitä siis kiinni.

Muutakin kuin lihaa

Maaseutu on muutakin kuin lihantuotantoa. Maaseutu tuottaa myös ne kasvikset lautasillemme. Sieltä tulee myös kananmunat, kalat, maidot ja leivät. Meistä kukaan ei selviä ilman maaseutua viikkoakaan. On siis aivan hullua heikentää maaseudun elinvoimaisuutta keinotekoisilla poliittisilla päätöksillä. Eikö vain?

Maaseutu elää luonnosta. Kaikki ruoka tuotetaan maasta, joka on jalostettu ravitsemaan meitä tai vedestä, jossa kasvaa kalaa ja muuta ravintoon soveltuvaa eliöstöä. Sen lisäksi maaseutu tuottaa meille puuta, mineraaleja ja oikeastaan ihan kaiken tarvitsemamme. Asuimmepa sitten kaupungissa tai maalla. Mutta mikään sieltä ei tule ilman ihmistä. Ja jos ihmiset eivät asu maaseudulla, he joutuvat kulkemaan siellä kaupungeista. Mitä tuhlausta se olisikaan. Paras vaihtoehto on siis huolehtia ihmisten hyvinvoinnista myös maalla.

Maaseudun ihmisten hyvinvointia tuottaa merkittävästi myös metsätalous. Metsät tarkoittavat ihmisille pehmeiden arvojen lisäksi työtä ja taloudellista hyötyä. Metsät ovat tärkeä osa koko maaseudun symbioosia, joka tuottaa meille kaikille hyvinvointia ja elinmahdollisuuksia. Metsät ovat myös ratkaisu ilmastotaistelussa. Mutta ainoastaan silloin, kun niitä hyödynnetään. Kukaan poliitikko tai tutkija ei ole vielä löytänyt suomalaista puuntuotantoa parempaa tapaa korvata fossiilisia raaka-aineita isossa mittakaavassa. Sekin on minusta aika iso juttu!

Maaseudun elinvoimaisuus pitää Suomen hengissä

Kun siis käytte vaalitilaisuuksissa, kuunnelkaa mitä ehdokas oikeasti sanoo. Julistaessaan lihansyönnin lämmittävän ilmastoa tai vastustaessaa puun käyttöä, ehdokas ampuu itseään jalkaan sarjatulella. Mutta hän ei ammu vain itseään. Hän ampuu myös sinua. Kannattaa siis ainakin haastaa hänet tai suojautua ennen osumaa.

]]>
0 http://jurilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270809-maaseutu-sykkii-suomelle#comments Ilmasto Maaseutu Politiikka Populismi Tue, 05 Mar 2019 09:55:35 +0000 Juri Laurila http://jurilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270809-maaseutu-sykkii-suomelle
Toisen asteen koulutusta palautettava takaisin maaseudulle http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270728-toisen-asteen-koulutusta-palautettava-takaisin-maaseudulle <p>&quot;Kaupunkiin muuttaneet pärjäävät parhaiten&quot; <a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/04032019/art-2000006022058.html">uutisoi</a> Helsingin Sanomat 27.2.2019. Lehti oli pyytänyt Tilastokeskuksesta tietoja, miten nuoret asuvat kotonaan eri puolilla suomea. HS:n mukaan kotiin jäävillä ei ole syytä lähteä. Monilla jääjistä ei ole intoa tai kykyjä jatko-opintoihin, otsikko huutaa.</p><p>Nuorisobarometrin mukaan nuorten koulutusasenteet ja -kokemukset ovat pääosin myönteisiä. Erot asenteissa ja kokemuksissa harvaan asuttujen ja muiden alueiden nuorten välillä ovat hyvin pieniä. Harvaan asutuilla alueilla pojat pitivät peruskouluaikana koulunkäynnistä hieman vähemmän ja uskoivat muita vähemmän siihen, että koulutus parantaa työnsaantimahdollisuuksia. Nuorten koulutusodotukset olivat alhaisempia kuin muilla alueilla. Tämä on vakava viesti.</p><p>Kouluverkon harventuminen on pidentänyt oppilaiden koulumatkoja maaseudulla ja heikentänyt koulutuksen saavutettavuutta. Erityisesti ammatillinen koulutus on usein etääntynyt maakuntakeskuksiin.&nbsp;</p><p>Harvaan asutun maaseudun parlamentaarinen ryhmä on linjannut, että riittävän tiivis lukioverkko on säilytettävä ja korkeakouluopetuksen saavutettavuus on varmistettava koko maassa. Mielestämme erot koulutusodotuksissa eivät saa kasvaa ja harvaan asutun maaseudun nuorista jokaisen on saatava tutkinto. Siksi myös ammatillisen koulutuksen saavutettavuus on turvattava. Amisreformi ja digitaalisaatio antavat mahdollisuuden opiskeluun myös omalla kotiseudulla.&nbsp;</p><p>On myönteistä, että harvaan asutun maaseudun nuoret pitävät käytännön taitojen oppimista ja yksilön vastuuta oppimisestaan sekä elämästä jonkin verran tärkeämpinä kuin muut nuoret. Nuorten elämänhallinta on myös parempaa ja yhteenkuuluvuus suomalaiseen yhteiskuntaan vahvempaa kuin muualla.</p><p>On harhaanjohtavaa käsitellä Helsinkiä tai muita kaupunkeja yhtenä homogeenisenä alueena. Kaupunkien sisälläkin on suuria eroja. Nuorisobarometrinkin mukaan asuinpaikkaa enemmän nuorten kokemuksia koulusta, asenteita koulutukseen ja koulutusvalintoja määrittävät vanhempien koulutus, perheen tulotaso sekä nuoren oma koulutustausta.</p><p>Entä keneen verrattuna kaupunkiin muuttaneet pärjäävät parhaiten? Jutussa THL:n tutkimuspäällikkö Tiina Ristikari toteaa ristiriitaisesti, että suuriin kaupunkeihin muuttaneiden terveys ja koulutus on paremmalla tolalla kuin siellä syntyneiden ja &quot;se juuri kertoo siitä, että pärjäävimmät lähtevät&quot;.&nbsp;</p><p>Olemme molemmat harvaan asutun maaseudun paluumuuttajia. Meille oli selvää jo 1990-luvun lopulla, että korkeakoulutus on haettava muualta kuin omasta kotikunnasta. Nuorina korkeakoulutettuina aikuisina palasimme opintojen jälkeen kotiseudulle töihin. Olemme valtavan kiitollisia siitä, että työpaikka löytyi ja paluuseen oli mahdollisuus. &nbsp;Meille elämänlaatu on jotain muuta kuin mitä kaupungeilla on tarjota.</p><p>Harvaan asutun maaseudun parlamentaarisen työryhmän jäsenet<br />Mikko Kärnä, Inari<br />Tytti Määttä, Kuhmo</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "Kaupunkiin muuttaneet pärjäävät parhaiten" uutisoi Helsingin Sanomat 27.2.2019. Lehti oli pyytänyt Tilastokeskuksesta tietoja, miten nuoret asuvat kotonaan eri puolilla suomea. HS:n mukaan kotiin jäävillä ei ole syytä lähteä. Monilla jääjistä ei ole intoa tai kykyjä jatko-opintoihin, otsikko huutaa.

Nuorisobarometrin mukaan nuorten koulutusasenteet ja -kokemukset ovat pääosin myönteisiä. Erot asenteissa ja kokemuksissa harvaan asuttujen ja muiden alueiden nuorten välillä ovat hyvin pieniä. Harvaan asutuilla alueilla pojat pitivät peruskouluaikana koulunkäynnistä hieman vähemmän ja uskoivat muita vähemmän siihen, että koulutus parantaa työnsaantimahdollisuuksia. Nuorten koulutusodotukset olivat alhaisempia kuin muilla alueilla. Tämä on vakava viesti.

Kouluverkon harventuminen on pidentänyt oppilaiden koulumatkoja maaseudulla ja heikentänyt koulutuksen saavutettavuutta. Erityisesti ammatillinen koulutus on usein etääntynyt maakuntakeskuksiin. 

Harvaan asutun maaseudun parlamentaarinen ryhmä on linjannut, että riittävän tiivis lukioverkko on säilytettävä ja korkeakouluopetuksen saavutettavuus on varmistettava koko maassa. Mielestämme erot koulutusodotuksissa eivät saa kasvaa ja harvaan asutun maaseudun nuorista jokaisen on saatava tutkinto. Siksi myös ammatillisen koulutuksen saavutettavuus on turvattava. Amisreformi ja digitaalisaatio antavat mahdollisuuden opiskeluun myös omalla kotiseudulla. 

On myönteistä, että harvaan asutun maaseudun nuoret pitävät käytännön taitojen oppimista ja yksilön vastuuta oppimisestaan sekä elämästä jonkin verran tärkeämpinä kuin muut nuoret. Nuorten elämänhallinta on myös parempaa ja yhteenkuuluvuus suomalaiseen yhteiskuntaan vahvempaa kuin muualla.

On harhaanjohtavaa käsitellä Helsinkiä tai muita kaupunkeja yhtenä homogeenisenä alueena. Kaupunkien sisälläkin on suuria eroja. Nuorisobarometrinkin mukaan asuinpaikkaa enemmän nuorten kokemuksia koulusta, asenteita koulutukseen ja koulutusvalintoja määrittävät vanhempien koulutus, perheen tulotaso sekä nuoren oma koulutustausta.

Entä keneen verrattuna kaupunkiin muuttaneet pärjäävät parhaiten? Jutussa THL:n tutkimuspäällikkö Tiina Ristikari toteaa ristiriitaisesti, että suuriin kaupunkeihin muuttaneiden terveys ja koulutus on paremmalla tolalla kuin siellä syntyneiden ja "se juuri kertoo siitä, että pärjäävimmät lähtevät". 

Olemme molemmat harvaan asutun maaseudun paluumuuttajia. Meille oli selvää jo 1990-luvun lopulla, että korkeakoulutus on haettava muualta kuin omasta kotikunnasta. Nuorina korkeakoulutettuina aikuisina palasimme opintojen jälkeen kotiseudulle töihin. Olemme valtavan kiitollisia siitä, että työpaikka löytyi ja paluuseen oli mahdollisuus.  Meille elämänlaatu on jotain muuta kuin mitä kaupungeilla on tarjota.

Harvaan asutun maaseudun parlamentaarisen työryhmän jäsenet
Mikko Kärnä, Inari
Tytti Määttä, Kuhmo

]]>
0 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270728-toisen-asteen-koulutusta-palautettava-takaisin-maaseudulle#comments Kaupungistuminen Lapset ja nuoret Maaseutu Toisen asteen koulutus Mon, 04 Mar 2019 07:26:07 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270728-toisen-asteen-koulutusta-palautettava-takaisin-maaseudulle
Mihin sinä sijoittaisit kaivoksen http://jurilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270145-mihin-sina-sijoittaisit-kaivoksen <p>Maaseudun mesenaattina ei voi ohittaa kaivosaihettakaan. Suomessa on yli 50 toimivaa kaivosta, joista aika harva on maakuntien kasvukeskuksissa. Ja jos halutaan tukea maakuntien elinvoimaisuutta, jokaisella työpaikalla on merkitystä. Kaivos saattaa olla kunnalle todellinen &quot;kultakaivos&quot;, mutta se tuo vaurautta myös lähialueille.</p><p>Suomessa on ollut 1500 -luvulta laskien yli tuhat kaivosta, mutta silti kaikille tulee ensimmäisenä mieleen Talvivaara. On aivan luonnollista, että tällainen varoittava esimerkki nostaa käsikarvatkin pystyyn. Itsekin katsoin uutiskuvia onnettomuudesta surumielin. Ihmettelin, miten on mahdollista, ettei kaivosyhtiöltä vaadittu kunnollista vallia, joka varmasti kestää? No, uskon että viranomaiset ovat ottaneet tästä opikseen. Ja edelleen on hyvä muistaa, että toimivista kaivoksista lähes kaikki toimivat moitteettomasti.</p><p>Toki edelleen on tärkeää huolehtia siitä, että kaivoslupien osalta standardit ovat korkealla. Esimerkiksi Ylläsjärven viereen suunnitteilla olevan kaivoksen osalta en ole lainkaan varma, voiko sitä kannattaa vai ei. Tästä täytyy kyllä syyttää itseään, sillä en ole ottanut asiasta riittävästi selvää, kun se ei kosketa itseä juurikaan. Mutta jos uhkana on Muonio- ja Torniojoen saastuminen, pitää lupaehdot olla pomminvarmat ettei niin voi käydä.</p><p>Yleensä kaivokset ovat tuoneet merkittävästi vaurautta alueelle. Työpaikkojen määrä, palveluiden kysyntä, verotulot ja aliurakointi näkyy elinvoimaisuutena ja hyvinvointina kaikille kuntalaisille. Suljettukaan kaivos ei välttämättä ole haitaksi. Useat kaivokset ovat matkailukohteita tai nähtävyyksiä, jotka tuovat tuloja vielä pitkään sulkemisen jälkeenkin. Joissakin kasvatetaan jopa kasviksia.</p><p>Kaivosten osalta on hyvä myös miettiä sitä, miksi niitä yleensäkään perustetaan. Ihmiset käyttävät kaivannaisteollisuuden tuotteita joka päivä. Kiertotalous voi vähentää neitseellisen malmin tarvetta, mutta ei poista sitä kokonaan. Ja kiertotalouden kehittyminen vaatii vielä paljon aikaa ja työtä toimiakseen tehokkaasti. On siis kaivettava uutta, jotta meidän halumme ja tarpeemme voidaan täyttää. (On toinen keskustelu, kuinka paljon oikeasti tarvitsemme tuotteita)</p><p>Kaivosten sijaintia ei myöskään voi valita ihan vapaasti. Malmio on jossain kohdassa ja malmi on kaivettava juuri siitä paikasta, missä esiintymä on. Ja aina, siis aina, kun kaivetaan, se näkyy maastossa. Luonto muuttuu siltä kohdalta ihan varmasti.</p><p>Julkisessa keskustelussa näyttää siltä, että kaikkia kaivoshankkeita vastustetaan loppuun asti. Valitustiet käydään viimeistä kivenmurusta myöten, jotta kaivoshankkeiden kannattavuutta saadaan ainakin pienennettyä, vaikkei kaivosta saataisikaan estettyä. Ja se on täysin moraalitonta toimintaa! Minusta on todella katalaa vaatia sähköautoja ja vastustaa esimerkiksi kobolttikaivoksia sillä perusteella, että hiihtokeskuksen asiakas voisi nähdä sen. Se on niin monella tavalla väärin, ettei minun kannata edes koko sanaista arkkuani aukaista. Mutta yksi suurimmista moraalia haastavista seikoista on se, että maailman koboltista 90 % tulee Kongosta. Maasta, jossa ihmisoikeus on varmaan sananakin vieras ja jossa lapsityö on arkipäivää.</p><p>Kaivos ei ole vain uhka luonnolle. Se on myös mahdollisuus tuottaa hyvinvointia ja eettisesti raaka-ainetta. Se voi aiheuttaa paikallisia muutoksia, mutta jos tarkastellaan suuraluetta, kaivos on hyvin pieni alue. Ja niin yleensä myös vaikutukset. Kaivoksen perustaminen voi vaikuttaa siten, että toinen kaivos jossain muualla jää aukaisematta. Ja päinvastoin. Tällaisissa tilanteissa vastustaminen on vain valintaa, missä luontoon kosketaan, ei luontoarvojen suojelua.</p><p>Minä tuen kaivostoimintaa, kun se tehdään varovaisuusperiaatetta noudattaen. Minusta Suomen kaivoslainsäädäntö on riittävän korkealla tasolla, jotta voin luottaa kaivosten työntekijöiden tekevän parhaansa lähiluontonsa suojelemiseksi katastrofeilta. Hekin ovat tavallisia suomalaisia, jotka ovat metsäläisiä lähtökohdiltaan. Mistä sinä haluaisit malmisi kaivettavan?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maaseudun mesenaattina ei voi ohittaa kaivosaihettakaan. Suomessa on yli 50 toimivaa kaivosta, joista aika harva on maakuntien kasvukeskuksissa. Ja jos halutaan tukea maakuntien elinvoimaisuutta, jokaisella työpaikalla on merkitystä. Kaivos saattaa olla kunnalle todellinen "kultakaivos", mutta se tuo vaurautta myös lähialueille.

Suomessa on ollut 1500 -luvulta laskien yli tuhat kaivosta, mutta silti kaikille tulee ensimmäisenä mieleen Talvivaara. On aivan luonnollista, että tällainen varoittava esimerkki nostaa käsikarvatkin pystyyn. Itsekin katsoin uutiskuvia onnettomuudesta surumielin. Ihmettelin, miten on mahdollista, ettei kaivosyhtiöltä vaadittu kunnollista vallia, joka varmasti kestää? No, uskon että viranomaiset ovat ottaneet tästä opikseen. Ja edelleen on hyvä muistaa, että toimivista kaivoksista lähes kaikki toimivat moitteettomasti.

Toki edelleen on tärkeää huolehtia siitä, että kaivoslupien osalta standardit ovat korkealla. Esimerkiksi Ylläsjärven viereen suunnitteilla olevan kaivoksen osalta en ole lainkaan varma, voiko sitä kannattaa vai ei. Tästä täytyy kyllä syyttää itseään, sillä en ole ottanut asiasta riittävästi selvää, kun se ei kosketa itseä juurikaan. Mutta jos uhkana on Muonio- ja Torniojoen saastuminen, pitää lupaehdot olla pomminvarmat ettei niin voi käydä.

Yleensä kaivokset ovat tuoneet merkittävästi vaurautta alueelle. Työpaikkojen määrä, palveluiden kysyntä, verotulot ja aliurakointi näkyy elinvoimaisuutena ja hyvinvointina kaikille kuntalaisille. Suljettukaan kaivos ei välttämättä ole haitaksi. Useat kaivokset ovat matkailukohteita tai nähtävyyksiä, jotka tuovat tuloja vielä pitkään sulkemisen jälkeenkin. Joissakin kasvatetaan jopa kasviksia.

Kaivosten osalta on hyvä myös miettiä sitä, miksi niitä yleensäkään perustetaan. Ihmiset käyttävät kaivannaisteollisuuden tuotteita joka päivä. Kiertotalous voi vähentää neitseellisen malmin tarvetta, mutta ei poista sitä kokonaan. Ja kiertotalouden kehittyminen vaatii vielä paljon aikaa ja työtä toimiakseen tehokkaasti. On siis kaivettava uutta, jotta meidän halumme ja tarpeemme voidaan täyttää. (On toinen keskustelu, kuinka paljon oikeasti tarvitsemme tuotteita)

Kaivosten sijaintia ei myöskään voi valita ihan vapaasti. Malmio on jossain kohdassa ja malmi on kaivettava juuri siitä paikasta, missä esiintymä on. Ja aina, siis aina, kun kaivetaan, se näkyy maastossa. Luonto muuttuu siltä kohdalta ihan varmasti.

Julkisessa keskustelussa näyttää siltä, että kaikkia kaivoshankkeita vastustetaan loppuun asti. Valitustiet käydään viimeistä kivenmurusta myöten, jotta kaivoshankkeiden kannattavuutta saadaan ainakin pienennettyä, vaikkei kaivosta saataisikaan estettyä. Ja se on täysin moraalitonta toimintaa! Minusta on todella katalaa vaatia sähköautoja ja vastustaa esimerkiksi kobolttikaivoksia sillä perusteella, että hiihtokeskuksen asiakas voisi nähdä sen. Se on niin monella tavalla väärin, ettei minun kannata edes koko sanaista arkkuani aukaista. Mutta yksi suurimmista moraalia haastavista seikoista on se, että maailman koboltista 90 % tulee Kongosta. Maasta, jossa ihmisoikeus on varmaan sananakin vieras ja jossa lapsityö on arkipäivää.

Kaivos ei ole vain uhka luonnolle. Se on myös mahdollisuus tuottaa hyvinvointia ja eettisesti raaka-ainetta. Se voi aiheuttaa paikallisia muutoksia, mutta jos tarkastellaan suuraluetta, kaivos on hyvin pieni alue. Ja niin yleensä myös vaikutukset. Kaivoksen perustaminen voi vaikuttaa siten, että toinen kaivos jossain muualla jää aukaisematta. Ja päinvastoin. Tällaisissa tilanteissa vastustaminen on vain valintaa, missä luontoon kosketaan, ei luontoarvojen suojelua.

Minä tuen kaivostoimintaa, kun se tehdään varovaisuusperiaatetta noudattaen. Minusta Suomen kaivoslainsäädäntö on riittävän korkealla tasolla, jotta voin luottaa kaivosten työntekijöiden tekevän parhaansa lähiluontonsa suojelemiseksi katastrofeilta. Hekin ovat tavallisia suomalaisia, jotka ovat metsäläisiä lähtökohdiltaan. Mistä sinä haluaisit malmisi kaivettavan?

]]>
10 http://jurilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270145-mihin-sina-sijoittaisit-kaivoksen#comments kaivos Maakunta Maaseutu Politiikka Sat, 23 Feb 2019 05:45:00 +0000 Juri Laurila http://jurilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270145-mihin-sina-sijoittaisit-kaivoksen
Autoilun tasapainoa http://jariturpeinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270004-autoilun-tasapainoa <p>Mitäpä jos lopettaisin yksityisautoilun? Tuleepa mieleeni parikin ongelmaa. Koska asun Outokummussa ja meillä ei ole kaupungin sisäistä julkista liikennettä, niin olisin omien jalkojen, potkurin tai polkupyörän varassa. Kuuden hengen perheessämme jo pelkkä maidon rahtaus osoittautuisi ongelmaksi. Tai haasteeksi, kuten positiivisesti on tapana sanoa. Kävelisin iltakaudet ruokakauppaan ja kotiin. Kotiin ja kauppaan. Lapsillehan voisi tietysti sanoa, että jokainen kantakoon maitonsa itse.</p><p>&nbsp;</p><p>Vuodessa minulla kertyy autoillessa kilometrejä mittarin vähintään 30 000. Valtaosa ajoista on maakunnan rajojen sisällä. Jos käyttäisin julkisia yhteyksiä Pohjois-Karjalassa, ei tarvitsisi olla kotona maitoa raahaamassa, koska kaikki aikani menisi busseissa istuessa. Tai pysäkeillä odottaessa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Joukkoliikenne mielletään puhtaaksi, yksityisautoilu saastuttavaksi. Tällä olettamuksella perustellaan autoilun verotusta ja ohjataan rahoitusta pois tienpidosta ja sen kyllä täällä reuna-alueilla huomaa. Mutta jotta julkista liikennettä voisi sujuvasti käyttää, olisi vuoroja lisättävä kohtuullinen määrä. Ja jos asiakkaita ei riitä, onko taloudellista tai ekologista ajattaa raskaalla kalustolla muutamaa henkilöä tai jopa tyhjiä busseja.</p><p>Suurissa kaupungeissa tilannehan on aivan toinen! Bussit, junat ja metrot ovat tupaten täynnä ja toiminta siis kannattavaa! Sillä kuka hullu lähtisi edes liikkeelle omalla autolla, eihän sille ole parkkipaikkaakaan missään. Toista se on täällä periferiassa, missä Joensuun toriparkissakin viimeksi käydessäni oli kokonaista kolme autoa.</p><p>Meidän pitäisi järkevöittää keskustelua tämän(kin) asian suhteen. Fakta on, että tiestön kunto rapistuu ja liikenneturvallisuus heikkenee. Onko aina oltava puolesta tai vastaan, eikö olisi aika keskittää resurssit siihen, että ylipäätään tiestöä on mahdollista käyttää. &nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mitäpä jos lopettaisin yksityisautoilun? Tuleepa mieleeni parikin ongelmaa. Koska asun Outokummussa ja meillä ei ole kaupungin sisäistä julkista liikennettä, niin olisin omien jalkojen, potkurin tai polkupyörän varassa. Kuuden hengen perheessämme jo pelkkä maidon rahtaus osoittautuisi ongelmaksi. Tai haasteeksi, kuten positiivisesti on tapana sanoa. Kävelisin iltakaudet ruokakauppaan ja kotiin. Kotiin ja kauppaan. Lapsillehan voisi tietysti sanoa, että jokainen kantakoon maitonsa itse.

 

Vuodessa minulla kertyy autoillessa kilometrejä mittarin vähintään 30 000. Valtaosa ajoista on maakunnan rajojen sisällä. Jos käyttäisin julkisia yhteyksiä Pohjois-Karjalassa, ei tarvitsisi olla kotona maitoa raahaamassa, koska kaikki aikani menisi busseissa istuessa. Tai pysäkeillä odottaessa. 

 

Joukkoliikenne mielletään puhtaaksi, yksityisautoilu saastuttavaksi. Tällä olettamuksella perustellaan autoilun verotusta ja ohjataan rahoitusta pois tienpidosta ja sen kyllä täällä reuna-alueilla huomaa. Mutta jotta julkista liikennettä voisi sujuvasti käyttää, olisi vuoroja lisättävä kohtuullinen määrä. Ja jos asiakkaita ei riitä, onko taloudellista tai ekologista ajattaa raskaalla kalustolla muutamaa henkilöä tai jopa tyhjiä busseja.

Suurissa kaupungeissa tilannehan on aivan toinen! Bussit, junat ja metrot ovat tupaten täynnä ja toiminta siis kannattavaa! Sillä kuka hullu lähtisi edes liikkeelle omalla autolla, eihän sille ole parkkipaikkaakaan missään. Toista se on täällä periferiassa, missä Joensuun toriparkissakin viimeksi käydessäni oli kokonaista kolme autoa.

Meidän pitäisi järkevöittää keskustelua tämän(kin) asian suhteen. Fakta on, että tiestön kunto rapistuu ja liikenneturvallisuus heikkenee. Onko aina oltava puolesta tai vastaan, eikö olisi aika keskittää resurssit siihen, että ylipäätään tiestöä on mahdollista käyttää.   

]]>
5 http://jariturpeinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270004-autoilun-tasapainoa#comments Autovero Julkinen liikenne Maaseutu Wed, 20 Feb 2019 20:10:53 +0000 Jari Turpeinen http://jariturpeinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270004-autoilun-tasapainoa
Maaseutu on Suomen juuristo http://jurilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269828-maaseutu-on-suomen-juuristo <p><strong>Maaseudun ja kaupunkien välistä vertailua on tehty aina. Ja aina se on ollut enemmän tai vähemmän keinotekoista ja ennakkoluuloihin perustuvaa. Jo nuoruudessa pikkukaupungin poikana &quot;landet&quot; tunnistettiin ja heillä oli omat ympyränsä yläasteella. Me kaupunkilaiset olimme olevinamme vähän parempia ihmisiä. Mutta vain koulussa..</strong></p><p>Olen kotoisin Uudestakaupungista. Pienestä kaupungista Länsirannikolta Turun ja Rauman väliltä. Nippa nappa kaupunki kooltaan, vaikka iältään alkaakin 400 vuotta lähestyä. &quot;Landet&quot; ovat aina kuuluneet elämääni. Isäni puolelta sukulaiseni olivat enimmäkseen &quot;landeja&quot; ja jääkiekkojoukkueessani heitä oli vielä lisää. Eiköä heidän kanssaan ollut ikinä mitään ongelmia, vaan päin vastoin he olivat tosi hyviä tyyppejä. Nuorena odotin kesiä, kun sain muuttaa mummolaan ja viettää kesän Pyhämaassa, maalla. Siellä olin onnellisimmillani. Lieneekö tämä vaikuttanut minuun niin, että vaikka olen koko ikäni asunut kaupungeissa, olen aina haaveillut maalle muuttamisesta.</p><p>Aikuisiälläkin olen viettänyt paljon aikaa maalla, mutta silti olen aina asunut kaupungissa. Seurustelin 17 vuotta naisen kanssa, joka oli kotoisin pieneltä maalaiskylältä. Nuorempana sain nauttia kylän yhteisllisyydestä siellä käydessäni. Kyläkoululla oli aina jotain menossa, kun viikonlopuiksi ajelimme anoppilaan. Jos ei muuta, niin koulun kaukalolla oli ainakin pipolätkämatsia tiedossa. Kyläyhteisön toiminta oli aktiivista ja koko kylä oli eloisa. Sitten tuli se päivä, jolloin kyläkoulu lakkautettiin. Oli aika masentavaa nähdä, miten koko kylän toiminnallisuus hiipui pikkuhiljaa. Pian tämän jälkeen kyläkauppa suljettiin, kun lapsiperheet muuttivat lähemmäs kouluja. Pian aktiivisesta kyläyhteisöstä jäljellä oli vain hirvenmetsästys koko ajan ukkoutuvassa porukassa. Liekkö kohta enää miehiä jäljellä, joita uskaltaisi metsään laskea.. Näitä tarinoita olen joutunut näkemään paljon, mikä tekee minut surulliseksi. Muutaman euron takia tapetaan erittäin vahvoja yhteisöjä laittamalla kyläkoulun ovet säppiin.</p><p><strong>Maaseutu elättää kaupunkeja - mutta kuinka kauan?</strong></p><p>Maaseudun ja kaupunkien välillä on symbioosisuhde, joka on toiminut aina ihmiskunnan historiassa. Maaseutu kirjaimellisesti elättää kaupunkeja. Maaseudulla kasvatetaan ruokaa, kaivetaan mineraaleja ja tuotetaan raaka-aineita kaupugeissa asuvien ihmisten tarpeisiin. Ostaessaan maaseudun tuotoksia kaupunkilaiset tukevat maaseudun toimintaa. ELi kaupungit elättävät maaseutua. Yksinkertaista, tehokasta ja toimivaa, mutta äärimmäisen tärkeää ylläpitää!</p><p>Kun maaseudun palveluita ajetaan poliittisilla päätöksillä alas, ollaan menettämässä yhteisölisyyden lisäksi huomattavasti tärkeämpiäkin asioita. Tästä kannattaisi kaupunkilaistenkin olla todella huolissaan. Siinä vaiheessa, kun maaseudulla ei enää asu työssäkäyviä ihmisiä, alkaa kaupunkien asukkailla ahdistamaan. <strong>Kotimaisen ruoan</strong> tuottaminen voi tuntua joidenkin mielestä tarpeettomalta, kun ruokaa saadaan muualtakin edullisesti rahdattua markettien hyllylle. Kannattaisi miettiä, mitä tapahtuu siinä vaiheessa, jos vaikkapa kiinalaiset maksavatkin ruoan tuottajille niin paljon parempaa hintaa, että laivojen kurssi kääntyykin Aasiaan. Mitä tehdä, jos kotimainen tuotanto on ajettu alas, eikä tuontiruokaa saada? <strong>Uusiutuvien materiaalien</strong> tuotanto on Suomessa pitkälti puun kasvattamista ja jalostamista. Fossiilisista materiaaleista irti pääseminen vaatii puutuotteiden lisäämistä. Metsänhoidon vaiheet työllistävät ihmisiä harvaan asutuilla alueilla ja esimerkiksi poronhoidon tukena metsänhoitotyöt mahdollistavat monelle poromiehelle elämisen ja perinteisen poronhoidon jatkamisen. Kuten myös muille asukkaille jos ei kokopäivätöitä, niin tarvittavia lisätuloja. Koska metiä ei voi tuoda kaupunkeihin, on yhteiskunnan kannalta erittäin tärkeää, että työvoimaa saadaan kohtuullisilla ksutannuksilla myös tulevaisuudessa. Jos maaseudulla ei ole asukkaita, ei siellä ole myöskään ruoantuotantoa. Se on aivan yksinkertaista matematiikkaa. Siksi olisi tärkeää huolehtia myös lasten palveluista jatkuvuuden turvaamiseksi. Maaseutu voidaankin nähdä Suomineidon juuristona, joka puskee elämisen edellytyksiä kohti valtaväestön käyttöä!</p><p><strong>Älykylä voi tuoda ratkaisun</strong></p><p>En missään nimessä halua kilpailuasetelmaa maaseudun tai kaupunkien välille. Minusta meidän jokaisen pitäisi voida itse päättää, missä haluamme asua. Ei siihen tarvita ketään muuta kertomaan, mikä on kullekin hyväksi. Siinä, missä yksi ei missään nimessä halua muuttaa Helsingin ulkopuolelle, toinen ei taas mistään hinnasta muuttaisi Helsinkiin. Ja me loput olemme kai sitten siinä välissä. Voimme harkita eri vaihtoehtoja, jos olosuhteet ovat riittävän hyvät kumpaan suuntaan tahansa. Joskus jopa saatamme lähteä kokeilemaan, miltä asuminen tuntuu totutusta poikkeavassa paikassa.</p><p>Maaseudun elinvoimaisuus on ollut minulle sydämen asia käytännössä koko elämäni. Tunne suurta tuskaa, kun joudun todistamaan sen hiipuvaa liekkiä. Ja uskon että meitä on paljon. YLE:n tekemän kyselyn mukaan jopa 80 % suomalaisista haluaa maaseudun pysyvän elinvoimaisena. Mikä siis mättää? Itse seurailin aitiopaikalta kehitystä ja päätin, että nyt on tehtävä jotain toisin. Kehittämäni uusi asumisen malli - Älykylä, voi olla ratkaisu maaseudun elinvoimaisuuden vahvistamiseen. En uskalla luvata, että se pelastaisi kaikkia maaseutukuntia. Mutta jos sillä voidaan pelastaa edes osa, katson onnistuneeni omalta osaltani tekemään muutosta terveellisempää yhteiskuntaa kohti. Älykylä on kokonaisvaltainen ratkaisu, jossa hyödynnetään digitalisaatiota, robotisaatiota, joukkoyrittämistä, jakamistaloutta, kiertotaloutta, energiantuotantoa ja markkinataloutta vahvistamaan asukkaiden, yhteisön, kunnan ja alueen elinvoimaisuutta, sekä kohottamaan onnellisesti elävien ihmisten määrää maailmassa. Toivotaan, että suunnitelmat toteutuvat ja maaseutu kukoistaa jälleen.</p><p>Niin sekin pieni kaupunkilaispoika, joka yritti esittää olevansa &quot;landeja&quot; parempi, päätyi riskeeraamaan kaiken omistamansa lisätäkseen &quot;landejen&quot; määrää tulevaisuudessa. Elämä on mahtavan yllätyksellinen!</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maaseudun ja kaupunkien välistä vertailua on tehty aina. Ja aina se on ollut enemmän tai vähemmän keinotekoista ja ennakkoluuloihin perustuvaa. Jo nuoruudessa pikkukaupungin poikana "landet" tunnistettiin ja heillä oli omat ympyränsä yläasteella. Me kaupunkilaiset olimme olevinamme vähän parempia ihmisiä. Mutta vain koulussa..

Olen kotoisin Uudestakaupungista. Pienestä kaupungista Länsirannikolta Turun ja Rauman väliltä. Nippa nappa kaupunki kooltaan, vaikka iältään alkaakin 400 vuotta lähestyä. "Landet" ovat aina kuuluneet elämääni. Isäni puolelta sukulaiseni olivat enimmäkseen "landeja" ja jääkiekkojoukkueessani heitä oli vielä lisää. Eiköä heidän kanssaan ollut ikinä mitään ongelmia, vaan päin vastoin he olivat tosi hyviä tyyppejä. Nuorena odotin kesiä, kun sain muuttaa mummolaan ja viettää kesän Pyhämaassa, maalla. Siellä olin onnellisimmillani. Lieneekö tämä vaikuttanut minuun niin, että vaikka olen koko ikäni asunut kaupungeissa, olen aina haaveillut maalle muuttamisesta.

Aikuisiälläkin olen viettänyt paljon aikaa maalla, mutta silti olen aina asunut kaupungissa. Seurustelin 17 vuotta naisen kanssa, joka oli kotoisin pieneltä maalaiskylältä. Nuorempana sain nauttia kylän yhteisllisyydestä siellä käydessäni. Kyläkoululla oli aina jotain menossa, kun viikonlopuiksi ajelimme anoppilaan. Jos ei muuta, niin koulun kaukalolla oli ainakin pipolätkämatsia tiedossa. Kyläyhteisön toiminta oli aktiivista ja koko kylä oli eloisa. Sitten tuli se päivä, jolloin kyläkoulu lakkautettiin. Oli aika masentavaa nähdä, miten koko kylän toiminnallisuus hiipui pikkuhiljaa. Pian tämän jälkeen kyläkauppa suljettiin, kun lapsiperheet muuttivat lähemmäs kouluja. Pian aktiivisesta kyläyhteisöstä jäljellä oli vain hirvenmetsästys koko ajan ukkoutuvassa porukassa. Liekkö kohta enää miehiä jäljellä, joita uskaltaisi metsään laskea.. Näitä tarinoita olen joutunut näkemään paljon, mikä tekee minut surulliseksi. Muutaman euron takia tapetaan erittäin vahvoja yhteisöjä laittamalla kyläkoulun ovet säppiin.

Maaseutu elättää kaupunkeja - mutta kuinka kauan?

Maaseudun ja kaupunkien välillä on symbioosisuhde, joka on toiminut aina ihmiskunnan historiassa. Maaseutu kirjaimellisesti elättää kaupunkeja. Maaseudulla kasvatetaan ruokaa, kaivetaan mineraaleja ja tuotetaan raaka-aineita kaupugeissa asuvien ihmisten tarpeisiin. Ostaessaan maaseudun tuotoksia kaupunkilaiset tukevat maaseudun toimintaa. ELi kaupungit elättävät maaseutua. Yksinkertaista, tehokasta ja toimivaa, mutta äärimmäisen tärkeää ylläpitää!

Kun maaseudun palveluita ajetaan poliittisilla päätöksillä alas, ollaan menettämässä yhteisölisyyden lisäksi huomattavasti tärkeämpiäkin asioita. Tästä kannattaisi kaupunkilaistenkin olla todella huolissaan. Siinä vaiheessa, kun maaseudulla ei enää asu työssäkäyviä ihmisiä, alkaa kaupunkien asukkailla ahdistamaan. Kotimaisen ruoan tuottaminen voi tuntua joidenkin mielestä tarpeettomalta, kun ruokaa saadaan muualtakin edullisesti rahdattua markettien hyllylle. Kannattaisi miettiä, mitä tapahtuu siinä vaiheessa, jos vaikkapa kiinalaiset maksavatkin ruoan tuottajille niin paljon parempaa hintaa, että laivojen kurssi kääntyykin Aasiaan. Mitä tehdä, jos kotimainen tuotanto on ajettu alas, eikä tuontiruokaa saada? Uusiutuvien materiaalien tuotanto on Suomessa pitkälti puun kasvattamista ja jalostamista. Fossiilisista materiaaleista irti pääseminen vaatii puutuotteiden lisäämistä. Metsänhoidon vaiheet työllistävät ihmisiä harvaan asutuilla alueilla ja esimerkiksi poronhoidon tukena metsänhoitotyöt mahdollistavat monelle poromiehelle elämisen ja perinteisen poronhoidon jatkamisen. Kuten myös muille asukkaille jos ei kokopäivätöitä, niin tarvittavia lisätuloja. Koska metiä ei voi tuoda kaupunkeihin, on yhteiskunnan kannalta erittäin tärkeää, että työvoimaa saadaan kohtuullisilla ksutannuksilla myös tulevaisuudessa. Jos maaseudulla ei ole asukkaita, ei siellä ole myöskään ruoantuotantoa. Se on aivan yksinkertaista matematiikkaa. Siksi olisi tärkeää huolehtia myös lasten palveluista jatkuvuuden turvaamiseksi. Maaseutu voidaankin nähdä Suomineidon juuristona, joka puskee elämisen edellytyksiä kohti valtaväestön käyttöä!

Älykylä voi tuoda ratkaisun

En missään nimessä halua kilpailuasetelmaa maaseudun tai kaupunkien välille. Minusta meidän jokaisen pitäisi voida itse päättää, missä haluamme asua. Ei siihen tarvita ketään muuta kertomaan, mikä on kullekin hyväksi. Siinä, missä yksi ei missään nimessä halua muuttaa Helsingin ulkopuolelle, toinen ei taas mistään hinnasta muuttaisi Helsinkiin. Ja me loput olemme kai sitten siinä välissä. Voimme harkita eri vaihtoehtoja, jos olosuhteet ovat riittävän hyvät kumpaan suuntaan tahansa. Joskus jopa saatamme lähteä kokeilemaan, miltä asuminen tuntuu totutusta poikkeavassa paikassa.

Maaseudun elinvoimaisuus on ollut minulle sydämen asia käytännössä koko elämäni. Tunne suurta tuskaa, kun joudun todistamaan sen hiipuvaa liekkiä. Ja uskon että meitä on paljon. YLE:n tekemän kyselyn mukaan jopa 80 % suomalaisista haluaa maaseudun pysyvän elinvoimaisena. Mikä siis mättää? Itse seurailin aitiopaikalta kehitystä ja päätin, että nyt on tehtävä jotain toisin. Kehittämäni uusi asumisen malli - Älykylä, voi olla ratkaisu maaseudun elinvoimaisuuden vahvistamiseen. En uskalla luvata, että se pelastaisi kaikkia maaseutukuntia. Mutta jos sillä voidaan pelastaa edes osa, katson onnistuneeni omalta osaltani tekemään muutosta terveellisempää yhteiskuntaa kohti. Älykylä on kokonaisvaltainen ratkaisu, jossa hyödynnetään digitalisaatiota, robotisaatiota, joukkoyrittämistä, jakamistaloutta, kiertotaloutta, energiantuotantoa ja markkinataloutta vahvistamaan asukkaiden, yhteisön, kunnan ja alueen elinvoimaisuutta, sekä kohottamaan onnellisesti elävien ihmisten määrää maailmassa. Toivotaan, että suunnitelmat toteutuvat ja maaseutu kukoistaa jälleen.

Niin sekin pieni kaupunkilaispoika, joka yritti esittää olevansa "landeja" parempi, päätyi riskeeraamaan kaiken omistamansa lisätäkseen "landejen" määrää tulevaisuudessa. Elämä on mahtavan yllätyksellinen!

 

]]>
6 http://jurilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269828-maaseutu-on-suomen-juuristo#comments Asuminen Ihmiskunnan tulevaisuus Kestävyys Maaseutu Urbanisaatio Mon, 18 Feb 2019 06:13:53 +0000 Juri Laurila http://jurilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269828-maaseutu-on-suomen-juuristo