JoriKostiainen Tämä on Uusisuomi Puheenvuoro blogini.

Suomi ottaa maailmanvastuuta vaikeassa tilanteessa

Suomi on kasvattanut “maailmanvastuutaan” erityisesti viimeisimmän kymmenen vuoden aikana (2008-2018). Tämä on ilmennyt mm. euromaiden pelastuspaketteina ja (massa)maahanmuuttona. Tämä on poikkeuksellista tätä edeltäneeseen aikaan, jolloin vastuita muihin euromaihin ei ollut, ja maahanmuutto pääasiassa tapahtui “siististi” pakolaiskiintiön kautta.

En nyt mene tässä sanomaan sitä, että pitäisikö tätä maailmanvastuuta lisätä vai vähentää, vaan haluan kertoa siitä tilanteesta, jossa sitä otetaan yhä lisää.

Ensinnäkin Suomi on velkainen valtio. Joka vuosi osa Suomen menoista katetaan velalla. Katson näin, että Suomi ei ole (Ruotsin tapainen) rikas valtio, vaikka täältä löytyykin ihmisiä tulonjakauman korkeimmasta päästä. Samaan aikaan, kun suomalaisia jonottaa leipäjonoissa, katetaan suomalaisella sosiaaliturvalla maahanmuuttajien asumista ja elämistä täällä. Yleensä varsin avokätisesti siihen nähden mihin köyhä suomalainen joutuu tyytymään.

Samaan aikaan myös asenteet kansan parissa eivät ole kaikista myönteisimmät, mitä tulee “maailmanvastuuseen” ja sen lisäämiseen. Tästä esimerkkinä vaikkapa polarisoitunut maahanmuuttokeskustelu. Vaikuttaa siltä, että “maailmanvastuun” lisääminen on vain tietyn poliittisen piirin projekti, jolla ei todellisuudessa ole kansan syvien rivien tukea. Siksi mm. median on koko ajan pidettävä esillä tätä aihetta, jotta se saavuttaisi enemmän hyväksyntää.

Katson näin, että ennemmin tai myöhemmin (nykyinen?) hallitus joutuu perustelemaan tätä politiikkaa suomalaisille. Nyt politiikassa näkyy se, että halutaan miellyttää enemmän kansainvälistä yhteisöä (kv-sopimukset) kuin kantasuomalaisia. Tällä tiellä kuitenkin Suomelta loppuvat resurssit ennemmin tai myöhemmin.

On Korkeimmasta kiinni, kuinka tässä lopulta käy. Kuinka suuren kuopan kautta lopulta palaamme normaalitilaan. Haluan kuitenkin olla positiivinen asian suhteen, ja uskoa, että vielä koittavat Suomen kunnian päivät.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Juha Hämäläinen

Asiat hoituvat aina Suomessa pakon kautta. Kun kaikki menee pieleen niin pakon edessä muuttuu politiikka.

Samalla todetaan, ettei kukaan kyennyt näkemään ongelmaa etukäteen. Tällä poliitikot ja virkamiehet pesevät kätensä virheistään ja vastuustaan.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Totta puhutte! Ei siinä halukkuutta kyselty, kun suomalaiset pantiin maksamaan kreikkalaisten verot.

Eikä käyty minkäänlaista avointa yhteiskunnallista debattia 2015, kun turvapaikanhakijoiden tulvan osuessa keskelle pahinta lamaa olisi tarjoutunut kaksi mahdollisuutta:

1) toimia kuten pääministeri Juha Sipilä ja tuolloinen sisäministeri Petteri Orpo, ottaen maahan määräämättömäksi ajaksi 32 000 turvapaikanhakijaa sekä vastuun heidän kansainvälisen suojelun tarpeensa selvittämisestä, perintönä nykyiset 10 000 laittomasti maahan jäänyttä sekä tuhansia asumisperäisellä sosiaaliturvalla vastikkeettomasti hautaan saakka suomalaisten veronmaksajien kustannuksella elätettäviä perheineen ja sukuineen.

2) käyttää varta vasten Dublinin sopimukseen kirjattua säädöstä, joka velvoittaa turvapaikkatutkinnan tehtäväksi siinä EU-maassa, johon hakija on tullut ensimmäiseksi. Koska maantieteellisistä syistä kukaan noista 32 000 hakijasta ei tulla tupsahtanut Lähi-Idästä suoraan Suomeen käymättä ensin muissa EU-maissa, olisi kansalaistemme edun mukaan toimittaessa selvitty pelkällä alkuvaiheen majoituksella ja muonituksella sekä pikaisilla joukkokuljetuksilla Dublinin sopimuksen tarkoittamiin EU:hun tulomaihin, ts. olisi selvitty murto-osalla toteutuneista ja yhä toteutuvista kustannuksista toimimalla täysin voimassa olevien sopimusten mukaan.

Keskellä syvintä lamaa otettiin siis lystin rahoitukseen henkseleitä paukutellen lisää valtion velkaa, maksatettavaksi sekä nykyisellä että tulevilla sukupolvilla. Yhteissummaa ei tohdita sanoa ääneen vieläkään, mutta kyse on miljardiluokasta euroissa. Ei siinä oltu Sipilän hallituksessa köyhiä eikä kipeitä, ei!

Kertoo paljon tästä byrokratian luvatusta maasta, että kaikki data rahaliikenteestä on varmasti talletettu pysyvästi kirjanpitoihin joka käänteessä ja jopa jäljitettävissä henkilöiden tarkkuudella yksilöllisten henkilötunnusten kautta jo alkuvaiheesta rekisteröidyille turvapaikanhakijoille. Vaikka tämä tarjoaisi maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen aineiston tutkimustarkoituksiin, silti suomalaista tiedeyhteisöä ei voisi vähempää kiinnostaa kansantaloustieteen, sosiaalipolitiikan ja muiden yhteiskuntatieteiden kannalta tähänastiset kustannukset verrattuna näiden maahanmuuttajien tuomiin tuloihin kansantaloudelle.

Yhteiskunnassa, joka ei halua tietää totuutta ja jonka joukkotiedotusvälineet kieltäytyvät julkistamasta veronmaksajille olennaisia tosiasioita, on jotakin pahasti vialla.

Mitäpä siinä yksittäinen kansalainen voisi tehdä, Veikko Huovisen romaanihahmon sanoin "kusiaisen valtuuksin"? Kokea voimatonta raivoa ja maksaa nöyrästi, ettei joutuisi perintätoimien kohteeksi. Sen siitä saa, jos vaaleissa äänestää väärin – demokratia on siitä raaka järjestelmä, että äänestäjät saavat siinä aina sellaiset päättäjät, jotka he ovat ansainneetkin.

Käyttäjän JoriKostiainen kuva
Jori Kostiainen

Lainaan tähän ajattelua US Puheenvuoron käyttäjältä Matti Kyllönen (ei sanatarkka):

Kun kyse on kv-sitoutumusten täyttämisestä, niin Suomi ei ole (olevinaan) köyhä eikä kipeä. Kun kyse on (kanta)suomalaisten elintasosta ja toimeentulosta, niin siitä kyllä leikataan (apteekkimaksu, aktiivimalli, kiky, lomarahat).

Suomen on päätettävä leikkiikö se maailmalla "rikasta hyväntekijää", vai keskittyykö se pääasiassa omien kansalaisten etujen ajamiseen ja elintason kohentamiseen. Molempiin eivät resurssit riitä.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Jaa, ettet ota kantaa puoleen tai toiseen?? Ehkä juuri tuo takia päättäjät toteuttavat täysin yleisen mielipiteen vastaista politiikkaa...

Mielestäni siinä ei ole mitään rasismia, jos totean, että Suomen pitäisi harrastaa maailmanparannusta vasta sitten, kun voimme tehdä sen omilla rahoillamme, ottamatta velkaa tuleville sukupolville.

Toimituksen poiminnat