JoriKostiainen Järjestystä kaaokseen

Rauha sisällissotaan vuonna 2018?

Vaikka siitä on jo sata vuotta, näyttää mielestäni yhä edelleenkin siltä, niinkuin rauhaa ei olisi solmittu. Tästäpä vaikka todisteena taannoisen vuoden “kolikkokohu”. Mielestäni rauhan edellytys ja tunnusmerkki on se, että sodan tapahtumista ja syistä voidaan keskustella ja niitä käsitellä melko avoimesti. Kolikkokohu paljasti, että kaikki ei ole käsitelty. Tapausta siis ei ole loppuunkäsitelty.

Millä ehdoilla sitten rauha voitaisiin tehdä? Itse ehdotan tosiasioiden tunnustamista. Sitä, että sota ei ollut mikään välttämättömyys. Kun Ruotsissa SDP koki vaalitappion, meni se mukaan porvarihallitukseen (Turun Sanomat 18.1.2017). Kun SDP koki Suomessa vaalitappion, aloitti se silloisen johtonsa luotsaamana vallankumouksen. Yksi rauhan ehto olisi siis se, että punaiset tunnustavat aloittaneensa sodan. Tätä lausumaa voidaan lieventää sillä, että punaiset kuitenkin aloittivat sodan ideologiansa ja 1900-luvun alun maailmanolosuhteiden pettäminä.

Molemmat osapuolet taas tunnustavat sodanaikaiset rikkomuksensa. Kuitenkin valkoinen osapuoli tunnustaa erityisesti sodan jälkeen tehdyt julmuudet mm. vankileireillä, vaikkakin vankileirien korkeaan kuolleisuuteen vaikutti osaltaan se, että Suomessa kärsittiin sodan seurauksena elintarvikepulaa, jolloin vankeja kuoli erityisesti aliravitsemukseen. Valkoiset tunnustavat myös, että raakuudet olivat erityisen väärin siksi, että ne kohdistuivat saman kansan ihmisiin, jotka oli jo voitettu.

Rauhansopimuksen voisivat allekirjoittaa entisten punaisten ja valkoisten jälkeläiset vaikkapa Helsingissä tai Tampereella. Syntyisikö näillä ehdoilla rauha Suomeen vuonna 2018?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Presidentti peräänkuulutti uudenvuodenpuheessaan rehellisyyttä 'sisällissodasta' puhuttaessa. Minusta valtioneuvoston Muistovuosi-hanke voisikin alkajaisiksi käynnistää kansallisen nimisovintoprojektin sodan 1918 ikuisen 'luokkakantaisen' nimiriidan lopettamiseksi http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3787318/Valtioneu...

Niin tuo uusin virallinen mukaneutraali nimi 'sisällissota' kuin aiemmin oppikirjoissa käytetty 'kansalaissota' samaten kuin lukuisat yksipuolisemmat (vallankumous, vapaussota, kapina, luokkasota yms.) ovat huonoja nimiä sodalle, jonka aloittajaosapuolta aseisti ja tuki Neuvosto-Venäjä, laillinen hallinto turvautui saksalaisapuun, toinen osapuoli oli Pietarissa perustettu Leninin ristimä Suomen Sosialistinen Työväentasavalta, ja jonka rauha solmittiin 1920 Leninin, Stalinin ja emigranttipunikkien kanssa.

Vuoden 1918 sota oli paitsi sisällissota ja vapaussota paljolti Venäjän sisällissodan sivunäytös, jonka käynnistäjä oli lokakuun suuri vallankaappaus. Toki jo sen ensimmäisenä päivänä 7.11.1917 venäläispunamatruusit murhasivat Leninin kumouskutsusta Suomessa Alfred Kordelinin, mutta sota meillä alkoi vasta tammikuussa 1918 luultavimmin jonkinasteisen kv. punikkiliittolaissalajuonen mukaan. Venäjän bolshevikit pettyivät, kun keisarikunnan luoteisnurkan Suomen luokkatoverit eivät lähteneet mukaan lokakuun vallankumouksen 'kauheaan puhdistustyöhön, vaikka ihmisen onnen on ehtona se'. Alfred Kordelinia eivät murhanneet Talvipalatsin valtauspäivänä härmän torpparit ja duunarit.

Vallankumousjohtaja Lenin ja kansallisuusasiainkansankomissaari Stalin tekivät seuraavat shakkisiirtonsa tunnustamalla Suomen muodollisen itsenäisyyden 31.12.1917 ja sopimalla jo 1.3.1918 suomalaispunikkien kanssa yhteistyöstä vallankaappauksessa - Lenin antoi jopa nimen Suomen Sosialistiselle Työväentasavallalle. Tämä ja keisarillisen Saksan apu valkoiselle osapuolelle sodan merkittävänä ratkaisijana sekä se, että lopullinen rauha solmittiin rajalinjasopimuksineen Venäjän kanssa vuoden 1920 Tarton rauhassa, puhuvat ulkovaltojen vähäistä suuremmasta osuudesta 'sisällis- ja kansalaissodassa'.

Vaikka 1918 sota oli myös sisällissota ja sosiaalinen kansannousukin, sen rauhasta sovittiin lopullisesti vasta lokakuussa 1920 naapurimaa Venäjän eli Leninin ja Stalinin (ja samalla kai myös punikkiemigranttijohdon) kanssa ihan rintamalinjatarkkuudella, ks. https://histdoc.net/historia/tartto/WA1920-08-19a....

Ulkovaltojen lietsomalle, aseistamalle ja tukemalle sodalle 1918 voisi jo antaa oikean yksilöivän erisnimen. Osapuolet itse ovat kutsuneet sitä milloin miksikin, samaten jälkipolvet. Kaikki eivät ole hyväksyneet kaikkia nimiä. 'Sisällissota' ja 'kansalaissota' niminä ovat vähän kuin antaisit kissalle nimen Kissa, paitsi että tässä tapauksessa ei kyseessä edes ole tarkkaan ottaen kissa, koska tuo sota ei oikeasti ollut sisällissota kuin yhdestä näkökulmasta. - Yksi yleisesti hyväksytty nimi olisi jo paikallaan tälle ulkosisällissodallemme - PUNAVALKOSOTA 1918 on kai osuvuudessaan ja objektiisuudessaan kiistatta paras kaikkien meidän tähän asti kuulemistamme? Röttvittkriget ruotsiksi? Toinen kotimainen ei ole paras kieleni, joten oikaiskaa jos meni väärin. Englanniksi varmaan kävisi The Red White War ja ranskaksi la guerre rouge blanche.
- Ks. syvälliset perustelut Punavalkosota 1918 - oikea nimi löytyi http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248912-p...

Käyttäjän JoriKostiainen kuva
Jori Kostiainen

Niinistön rehellisyys -kehoitus on varmasti aiheellinen. Mielestäni se pitäisi tunnustaa, että sota ei ollut mikään välttämättömyys, vaan että silloinen SDP:n johto aloitti sen. Kaaderit agiteerattiin siihen.

Sodan nimestä voidaan olla montaa mieltä. Siksi sillä on niin monta nimeä jo valmiiksi.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Yksi nimi riittäisi, jos se olisi hyvin harkittu, kattava, osuvan napakasti kuvaava ja objektiivisesti tasapuolinen. Jos yhteisesti hyväksyttävä nimi löytyisi pöydälle nostettavalle kissalle, sitä voitaisiin tarkastellakin ennakkoluulottomammin ja lopultakin sopia se eeppinen 'sadan vuoden yksinäisyys' kukin omissa näkökulmapoteroissaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset