JoriKostiainen Järjestystä kaaokseen

Suomen armeija on vaarallinen paikka

Ajattelin tässä kirjoittaa mitä kaikkea omalla kohdallani on sattunut armeijassa ollessani.

  1. Vieruskaveri ampuu ampumaradalla rynnäkkökiväärin seisonta-ammunnassa vahinkolaukauksen jalkani viereen. Kukaan ei oikeastaan huomaa laukausta. Ammuntaa jatketaan kuten ennenkin.
  2. Armeijan kuorma-auton vasen takapyörästö pettää sotainvalidikeräyksestä varuskuntaan palattaessa. Perä viistää maata jonkin matkaa maantiellä, ennenkuin auto pysäytetään. Lavalla n. 15 varusmiestä. Ei loukkaantuneita, tapauksesta esitutkinta.
  3. Kertausharjoituksen loppupuheenvuoron jälkeen leirinuotiolla ammutaan paukkupatruunan vahingonlaukaus. Mahdollisuus kuulovaurioihin, joita ei kuitenkaan kukaan saa.
  4. Armeijan maastoajoneuvolla ajettaessa kuski ja apukuski alkavat pilkkimään (nukkumaan). Itse olen takapenkillä, panen turvavyön kiinni. Lopulta kuski ja apukuski nukahtavat ja auto ajautuu mutkassa ulos metrinpaksuiseen lumikerrokseen pellolle. Läheisessä maatalossa asuva varusmies vetää auton traktorilla pois hangesta. Ei loukkaantuneita, maastoajoneuvo kuitenkin vaurioitunut lievästi keulasta.
  5. Ampumaleirin kertasinkoammunnassa ns. takavaara-alue on poteron takaseinä. Olen liian lähellä poteron takaseinää, jolloinka harjoitusraketin liekki voisi aiheuttaa minulle palovammoja. En saa kuitenkaan sinkoa laukeamaan, jolloinka harjoituksen johtaja keskeyttää ammunnan.
  6. Kertausharjoituksesta palattaessa kaksi kaveria puhdistaa ajoneuvoa. Toinen kaveri ajaa toisen jalan päälle aiheuttaen vakavia vammoja.
  7. Ulkovartio kesävarusteissa n. 20-25 asteen kovalla pakkasella. Mahdollisuus varpaiden ja sormien vakaviin paleltumavammoihin. Itse poikkesin ohjeista, ja laitoin talvihansikkaat.

Että tällaista. On suoraan sanottuna Jumalan ihme, ettei intissä tule sen enempää ruumiita ja vammoja, kun mitä siellä tänäpäivänä tulee. Tänään (26.10.) ei tosin suojelusta ollut kohdalla. Surunvalittelut kaikille Raaseporin onnettomuudessa läheisiänsä menettäneille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

En ole vahinkotilastoihin varusmiesten kohdalta tutustunut ja niitä ei taida olla olemassakaan mutta en pidä armeijaa mitenkään erityisen vaarallisena paikkana nykyisin. Siellä toimitaan melko paljon pimeässä ja maasto-olosuhteissa joissa tietysti tapahtuu jonkun verran erilaisia tapaturmia. Aseiden kanssa toimiessa on myös omat riskinsä ja aina silloin tällöin on tapahtunut vakaviakin onnettomuuksia. Liikenneonnettomuudet lienevät yksi merkittävimmistä riskeistä johtuen kuljettajien nuoresta iästä ja kokemuksesta. Täytyy huomioida että varusmiespalvelukseen saapuu vuodessa n. 25 000 nuorta miestä eli heitä on hyvin merkittävä joukko. Näin suurella joukolla toimittaessa hankalissakin olosuhteissa tapahtuu aina jonkin verran onnettomuuksia vaikka tehtäisiin mitä.

Armeijassa on ainakin omasta inttiajastani 20 vuoden takaa tapahtunut paljon muutosta etenkin turvallisuuteen liittyen. 20 vuotta sitten huomioitiin jo kohtuullisesti kuulon suojaaminen ja simputtaminen oli kiellettyä. Sen jälkeen liikenneturvallisuus mm. kuljettajien valvomisen ja kuorma-auton lavakuljetusten turvavöiden suhteen on parantunut paljonkin.

Kyllä itsekin muistan joitakin onnettomuuksia varusmiesajalta ja muistan ajaneeni Pasia niin väsyneenä että tarvitse päätä ravistella ja keskittyä ajaessa kun teitä oli 2-3 kappaletta. Mutta nykyisin kuulemma kuskien unentarve huomioidaan paremmin.

Käyttäjän AleksiParkkinen kuva
Aleksi Parkkinen

Kuljettajien unen valvonta on puolustusvoimissa kyllä aivan surkeasta päästä.

Suoritin armeijan keväällä 2015. Tehtäväni on sodan aikaan mönkkärikuljettajan hommat, eli käytännössä ryhmän/joukkueen huolto, haavoittuneiden evakuointi ja yhteyksien katketessa lähettihommat. Kuolen varmaan ekojen joukossa jos sota tulee.

Kuljettajien nukkumisen määrää ei tarkkailla melkein ollenkaan. Kuljettajille annetaan ajopäiväkirja, mihin piti kirjata miten ajoi ja nukkui päivän aikana, mutta kirjaukset on helppo väärentää eikä niiden todessa pitävyyttä tarkistettu lainkaan.

Haejoituksissa isoin ongelma oli tämä: viestiyhteydet olivat poikki ja vesi loppu. Haistatanko koko joukkueelle vitut ja menen nukkumaan lakisääteiset 6 tuntia, jolloin joukkue kärsii janosta ja koko harjoitus epäonnistuu kun viestit ei kulje, jolloin minusta tulee koko komppanian vihatuin mies ja koen kiusaamista ja syrjintää koko loppu palveluksen, vai väärennänkö ajopäiväkirjan merkinnät ja ajan väsyneenä?

Monilla leireillä oli tarkoituksella pidetty miehistö väsyneenä, jotta tottuisimme väsyneenä toimimaan mutta silti minun oli pakko ajaa.

Uutisten mukaan onnettomuuden varusmiehet olivat harjoituksessa. Ehkä he kokivat jotain samankaltaista?

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

Instissä sattui ja tapahtui jos jonkinnäköistä omallakin varusmiespalvelu aikana ja myös yksi läheltä piti tilanne kertauksissa.

Luonnonvoimat, salama iski 5 metriä selkäni takana oleviin 3 henkilöön, kaikki sairaalaan 1 näistä vakavia palovammoja saaneena.

Pasi XA-185 2 ojassa joista toinen katollaan, toinen upposi kattoa myöden suohon, kolmas törmäsi kiveen joka irotti kaikki 3 akselia alta, neljäs ja viides törmäsivät toisiinsa. Itse olin Pasikuskina ja ajoin loppusodasta Hesasta takaisin Säkylään 3 tunnin unien jälkeen ja pilkkisin aika vahvasti viimeiset ~50km.

Lukuisia vahinkolaukauksia ulkona että sisätiloissa, onneksi paukkupanoksilla.

Ensimmäisessä kertauksessa Pasit törmäili katuvaloihin jne. jäisten teiden vuoksi.

Toisen kertauksen lopussa viestimiehet purkivat mastoa jossa kuulutusjärjestelmä, tolppa kaatui ja torvet osuivat puolenmetrin päähän viereeni.

Joten sitä lottotuuria on kulutettu omalla kohdalla muuhun kuin loton täyttämiseen.

Ensimmäinen asia joka tuosta Raaseporin turmasta tuli mieleen että kuski laitettu ajamaan jonkin koko yön kestäneen harjoituksen jälkeen, vaikka kuljettajilla on oikeus nukkua vähintään 8 tunnin unet rauhanaikana vaikka olisikin harjoitus, niin eipä tuo toteudu.
Ja sitten tapahtuu tälläistä, henkiin jääneen kuljettajan loppuelämä voi olla täysin pilalla ihan vain sen takia kun sadistit keksii kaikkea "kivaa".

Veikkaan että kantahenkilökunta ja varusmiesjohtajat on tulisilla hiilillä jos ovat pompottaneet tuota kuskia yön läpi.

Odotellaan lisää tietoa tapahtuneesta ja taustoista.

Käyttäjän AleksiParkkinen kuva
Aleksi Parkkinen

Minun aikanani nukkumisaika oli kuskeilla 6h tai sitten minua kusetettiin. Hyökkäysammunnoissa taisteluparini ampui n. metrin päästä minusta ohi ja jälkeiselläni saapumiserällä eräs kokelas ampui itsensä ja miehistönkuljetuskuorma-auto ajoi tieltä katon kautta ulos.

Meillä eräs kouluttaja joutui ns lomalle kun hän määräsi sairaana olevan jääkärin syöksymään täydessä varustuksessa edestakaisin lumista jalkapallokenttää ja kun hän ei enää jaksanut, kouluttaja heitteli häntä eteenpäin.

Itse veikkaan 5 syytä onnettomuuteen:
-sankka lumipyry ja pimeys
-kuljettajan väsymys
-pv:n kuorma-autojen vaikea hallinta liukkaalla
-kuorma-autojen surkea näkyvyys tiettyihin kulmiin
-valko-vihreä juna lumisessa metsässä (herätys trafi & VR)

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

"Minun aikanani nukkumisaika oli kuskeilla 6h tai sitten minua kusetettiin."

Oma tietoni on vuodelta 2004 milloin viimeksi kuskina kertasin, joten mahdollisesti muuttunut tuo virallinen aika.

"Meillä eräs kouluttaja joutui ns lomalle kun hän määräsi sairaana olevan jääkärin syöksymään täydessä varustuksessa edestakaisin lumista jalkapallokenttää ja kun hän ei enää jaksanut, kouluttaja heitteli häntä eteenpäin."

Tälläistä lyhytnäköisyyttä oli jo vuonna 2000, pahin mitä tiedän tapahtuneen oli kun aliupseerit laittoivat jääkärin marssimaan sijoiltaan olevan polven kanssa useamman kilometrin, kaikki tilanteessa olleet alikersantit ja kersantit alennettiin korpraaleiksi.

Käyttäjän KariHaapakangas kuva
Kari Haapakangas

Kyllä kuskien lepoajoista pidettiin kiinni, olihan se KSE (koulutuksen suoma etu). Esimerkki. Sotaharjoitus oli päättymässä, vielä viimeinen yö (vajaa 8h) teltassa ennen paluumarssia kasarmille. Marraskuu, joten kaipa sitä olisi kipinävuorot järjestettävä. Telttakunta oli vähän sekalainen koostumus e-patterin eri tehtävissä toimineita. 16 äijää, ei siis ongelmia, puolikas tunti kullekin... ai neljä kuskia? No, vielähän on tusina... 8 alikkia???

No niinhän siinä kävi että ne neljä miehistöön kuuluvaa (lääkintämies, säämies ja pari viestimiestä) hoidettiin se kipinä. Yksi alikki lohdutteli että voittehan sitten nukkua paluumarssilla lavalla. Vähältä piti etten tirvaissut!

Sinänsähän lavalla matkustamisen turvallisuus on nykyään ihan hyvällä tasolla, mikäli siis turvavöiden käyttöä valvotaan. Aikaisemminhan sitä oltiin vähän herran huomassa, miehet ja kalusto lavalla. Ne vetypullot sentään kiinnitettiin liinoilla, mutta siltikin... jos se rasi olisi mennyt mukkelis makkelis, niin olisihan siinä ollut olo kuin farkuilla kivipesussa.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Yleisesti ottaen elämä on vaarallista. Armeija ei ole sen vaarallisempi olosuhteiltaan kuin mikään muukaan paikka. Useimmat vaaratilanteet, joita PV:lle on sattunut, on johtunut huonosta suunnittelusta ja joissain tilantessa jopa huolimattomuudesta tai huonosta tuurista.

Omaan inttiaikaan 80-luvun alussa välillä tuntui siltä, että kuorma-autokuskien ensisijainen tavoite oli pudottaa porukat pois lavalta. Meno oli nimittäin aika-ajoin kuin Jyväskylän suurajoissa ja silloiset Protot loikkivatkin töyssyissä kuin aropuput.Onneksi krh liikkui suurelta osin traktoreilla. Niitähän ei voi kuin kaataa.

80-luvulla simputtaminen kuului vielä asiaan. Meidän komppaniassa ei sattunut kuin yksi vakava tapaus. Varusmies yritti surmata itsensä hirttäytymällä, mutta saatiin alas kiikusta viime hetkillä. Hän ei kestänyt harjoituksen rääkkiä.

Tuohon aikaan palveluksesta vapautuminen/vapauttaminen ei vielä ollut ilmoitusasia, kuten nykyisin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Aina sattuu ja tapahtuu. Intissä tehdään paljon kaikenlaista, johon luontaisesti liittyy riskejä ja kun sitä tehdään joka jeesuksen päivä eri puolilla Suomea kymmenientuhansien varusmiesten ja kapiaisten toimesta, niin aika ihme olisi, jos koskaan ei mitään sattuisi. Todennäköisesti intissä oleminen on nykyään tilastollisesti kyseiselle ikäluokalle turvallisempaa kuin siviilielämä.

Itse muistan erään napalmiharjoituksen, jossa inttikaverini maastopuku alkoi palaa roihuten molempien olkapäiden ja yläselän kohdalta. Se saatiin sammutetuksi kahden muun inttikaverin toimesta läpsyttelemällä rukkasia ja turvetta tarpeeksi kauan kaverin selkään. Ihmettelen hiukan miksi moinen harjoitus järjestettiin, kun siinä piti nimenomaan kävellä palavaa napalmia tiputtavien orsien alitse. Olikohan jonkinlaista arkuuden poistoharjoitusta? En ymmärrä mitä koulutuksellista merktiystä sellaisella oli.

Toinen arveluttava koulutustilaisuus oli ryhmänjohtajien jatkokurssilla Isosaaressa, kun muuan kokelas halusi treenauttaa meillä rynnäkköä konepistoolien kanssa kovat piipussa. Hän halusi osoittaa meille kuinka paljon paremmin rintamalinja pysyy suorana ilman, että kukaan menee edelle, kun on tosi kyseessä. No, pysyihän se suorana, mutta oli vauhtikin aika hidasta. Siinä kun olisi ollut joku bimbo joukossa ...

Käyttäjän KariHaapakangas kuva
Kari Haapakangas

"Kovat" tuo tosiaan varovaisuutta toimintaan. Ensimmäinen paraatiharjoitus pistimet kiinnitettynä...olalle vie tuli otettua ensi alkuun todella varovasti!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuosta "olalle vie" -komennosta tuli mieleeni tilanne, jossa yksi alokkaistamme valitti, että kiväärin piippu osuu korvalehteen, kun tuota sulkeiskomentoa harjoiteltiin liian rivakkaan tahtiin. Kouluttajana toiminut yliluutnantti totesi siihen: "Ei se piippu siitä rikki mene!"

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Meiltä hukkui sissiharjoituksessa kahden miehen partio -40 asteen pakkasessa metsään. Parin päivän etsintöjen jälkeen olimme varmoja, että partio on paleltunut kuolleeksi. Mutta he olivat löytäneet jonkun kämpän, jossa toisin kuin me muut, olivat nukkuneet hyvin.

Käyttäjän MarkkuTurpeinen kuva
Markku Turpeinen

Jori Kostiainen:"Suomen armeija on vaarallinen paikka"

Joo, kaikki paikat ovat vaarallisia. Olisipa mielenkiintoista saada tutkimustietoa 17 - 30 vuotiaista suomalaisista varusmisepalvelun käyneistä ja varusmiespalvelusta kieltäytyneistä tai vapautetuista miehistä, kummassa ryhmässä kuolleisuus on suurempi ikävälillä 17 - 30.
Eli kummasta isän ja äidin tulisi olla enemmän huolissaan: Matista, joka lähtee Parolaan suorittamaan varusmisepalveluaan vai Pekasta, joka jää peräkammariin pelaamaan netin sotapeleja.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset